Eiköhän näillä pääse alkuun

Pistäydyin Eurokankaassa hankkimassa tarvikkeita ompelukurssille. Olisin löytänyt ostettavaa kymmenkertaisen määrän, mutta johan se myyjäkin toppuutteli minua :) Siinä on jotain paloja ja jotain pakalta. En minä noista mitään ymmärrä (varmaan se myyjä ihmetteli minkälaisen pässin kanssa onkaa tekemisissä kun kyselin "voiko tästä ommella housut lapselle?").

Pyörähdin samalla reissulla työpaikallani. Kiva oli nähdä kavereita, mutta jos ollaan ihan rehellisä niin ei sinne kyllä yhtään tee vielä mieli palata. Onneksi saan siis olla kotona ja hoitaa lapsia! Tuon kun jaksaisi muistaa silloin, kun meinaa hermot mennä. Pitäisikin listata vaikka tänne muutamia muistettavia elämänohjeita ihan itseäni varten, kun ne tuppaavat aina unohtumaan...

Kankaanpainantaa:

Harjoitus numero yks ja kaks. Eihän nuo nyt vielä kaksisia ole, mutta harjoittelemalla oppii eikös niin. Harjoituskappaleina on käytetty tahraista bodia ja virttyneitä trikoosortseja. Samankaltaisia harjoituksia jatkan jahka ehdin. Ideoita kuviin ryöväilen käsityöblogeista minkä kerkiän. Niitä onkin raapusteltu vihkoon jo monta sivua.


Eetukkaa käytin tänään prick-testeissä, liittyen tutkimuksen johon osallistuimme vapaaehtoisena. Kolme ainetta aiheutti reilun reaktion :( Syksymmällä selviää mitä nämä aineet olivat. Todennäköiseti siitepölyjä veikkaan itse, koska ruoka-aineista ei enään ole reaktioita juuri tullut. Muuten lapsilla kaikki hyvin. Pistivät tänään mummiin ja ukkiin taas vähän liikettä ja minä sain ottaa rennommin kaupunkireissullani :)

Joskus meillä näkee jopa jotain tällaista

Eetukka on siinä iässä, että hänestä ihanaa olla avuksi, etenkin keittiössä. Tästä syystä meilläkin tehdään siellä sitten joskus jotain muuta kuin pakolliset pöperöt. Tänään tällasita herkkua....voi että ne sitten ovat tuoreena hyviä!
Ja sokeria pitää olla riittävästi.
Nyt vaan odotellaan, että pääsee maistamaan.

Kangasvärejä

Minussa on herännyt pieni näpertelijä. Virkkasin kassin, neuloin pari myssyä, olen aikeissa ilmoittautua ompelukurssille ja nyt vielä tilasin äsken kangasvärejä. Katsotaan opinko niillä mitään tekemään.... Uskon saavani värit vielä tällä viikolla ja harjoittelu alkaa heti. Julkaisen tuotoksiani jos nyt saan jotain julkaisukelpoista aikaan. Kokemukseni kangasväreistä taitaa rajoittua lukioaikoina värjättyyn tyynyliinaan somalla pupujussin kuvalla. Annoin sen pikkusiskolleni lahjaksi. Sillä taitaa olla se vieläkin.

Tänään takapihalla tsuumailin lapsia penkillä istuen.

Kaikenlaista on meille taas kannettu

Eetukan ollessa kerhossa kävin Aapen kera marketissa. Uskalsin ostaa muutaman vaatteen Eetukalle ilman, että hän oli paikalla ja kuinkas kävikään...tyttö ihastui jokaiseen valinnoistani!!! Tässä poseerataan uusissa kledjuissa:

Pyörähdin Eetukan kanssa sitten vielä paikallisessa lastenvaateliikkeessä (joka muuten avaa kohtapuolin myös nettiputiikin, hehkutan sitä vaikka sitten lisää). Etsimme oikeastaan kerhokuvaus mekkoa...ostimme Me Toon hameen, yläosaa siis etsitään yhä. Aape sai NameIt:n pipo/lapanen setin.

Kirppis sijaitsee melkein tuon putiikin naapurissa joten tietysti mentiin sen kautta. Kasa vaatetta...
....sekä toinen kasa jalkoja, käsiä, päitä yms sälää.

Aape sai tällaisen paketin.Sieltä paljastu tämä.Aape istuu vielä kaukalossa, mutta kohta vaihdetaan kun puettava vaatemäärä lisääntyy ja kaukalo käy ahtaaksi. Eetukka vaihtoi kaukalosta pois paljon nuorempana...mutta silloinkin alkoi toppapukukausi.

Ensi kerralla jotain syvällisempää. Tämä meni nyt tällaiseksi shoppailu esitelmäksi.

Kaikkea se ikä teettää

Minä aijon mennä ompelukurssille! Ja tässä vaiheessa vanhan käsityönopettajani kuuluu pyörtyä. Varmaan lähestyvä keski-ikä (vai koska se alkaa, liekö alkanut jo) pistää tekemään outoja asioita.

Tahdon kokeilla jos osaan vaikka ommella lapsille semmoiset kimberi-malliset pipot, eikös niistä olisi hyvä lähteä liikkeelle???

Mitähän olisi hyvä hankkia kurssille mukaan? Tässä voisi ompelutaitoiset blogistit vähän jeesata. Nuppineuloja, sakset, kangasta (millaista? onko joustofroteeta vaikea ommella? meidän kylän kangaskaupassa ei edes sitä ollut, oli muutenkin ihan kurja kauppa), mittanauha... Mä olen ihan intoa täynnä! Miku epäilee, että tämä innostus ei kestä...hmm miksihän.

Olen aloittanut toisenkin harrastuksen tai siis kolmannen kun aloitin blogaamisenkin juuri. Olen käynyt hölkkälenkillä (erinäisten blogien innostamana tämäkin) ma, ke ja la iltaisin. Sujuu loistavasti ja olo on mitä mainioin. Tähän innostukseen Miku ainakin tahtoisi uskoa.

Tänään pyörähdettiin perhekerhossa. Kun me aamu-uniset saavuimme muut lähtivät kotiin päikkäreille. Juu voi olla ettei oikein toimi tuo ainakaan keinona tutustua uusiin ihmisiin...

Mari

Kirppiskeikka

Pyörähdän tuossa meidän lähimmällä kirppiksellä ehkä kerta viikkoon. Jos kus ei löydy mitään ja toisinaan taas enemmänkin. Tänään mukaan tarttui kasa vaatetta lähinnä Aapelle talveksi. Toppahousut, fleecehattu, toppakintaat ja paita sekä Eetukalle hame. Siellä olisi ollut aivan ihana valkopallollinen sininen mekko (L&B), mutta tuo tyttö kieltäytyi jyrkästi pistämästä sitä ikinä päälleen, koska se on sininen....just juu. Sitten niitä ostoksia soviteltiin kotona.

Päiväkin kirkastui

Ihan ensin kysyn kokeneemmilta neuvoa. Lisäsin edellisen kuvan, kun bloggaukseni oli melkein valmis. Vaikka kursori vilkkuu alalaidassa, miksi viimeksi lisätty kuva tulee aina tänne ylimmäksi??? Minä saa sitä mitenkään omalle paikalleen kirjoituksen loppuun!!!
Minä en viihdy keittiössä. Hiki nousee otsalle jos reseptissä on yli viisi raaka-ainetta. Meidän perheen ruokaohjeet sijaitsevatkin minun päässäni ja ovat varsin yksinkertaisia. Kuten tämä, jossa raaka-aineita on kaksi:

-lohi (puolikas tai kokonainen)
-hieman aromisuolaa (aikuiset lisää sitten lautaselle)

Uuniin määrittelemättömäksi ajaksi folioon käärittynä. Se on valmista sitten, kun keittiössä tuoksuu silleen mukavasti uunilohelta. Lisukkeita maun mukaan kylkeen ja valmista on.

Meillä vedetään tätä kerta viikkoon. Kaikki tykkää ja minun aikani ei kulu keittiöhommissa.
Sade loppui ja lähdettiin kävellen/pyörällä puistoon. Me vaihtelemme aina tuota puistoa mihin matkataan. Ehkä harvoiten käydään tuossa 100 m päässä lähipuistossa.