Iso pieni poika

Aapen vauvamuistokirjaa on päivitetty paljon vähemmän kuin eetukan vastaavaa. Noh näin on varmaan kaikissa perheissä, että esikoisesta niitä muistoja vaan jaksaa ja ehtii kirjata toisella tapaa.

Nyt kuitenkin Annikan innoittamana kirjaan tähän vähän mitä aape jo osaa ja mistä tykkää...

-Nousee ja laskee raput pystyasennossa kaiteesta kaksin käsin kiinni pitäen. Ulkona kuitenkin peruutta terassilta alas yhdenkin askelman.

-Juoksee jo melkoisen kovaa sisällä ja itseasiassa ulkotamineissakin.

-Kiipeää kaiken mahdoillisen päälle (tuolit, pöydät, meidän korkeahko sänky tosin tuolin avustuksella) ja roikkuu joka paikassa esim. "vetää leukoja" käsienpesualtaassa riipaten, roikkuu pinnasängyn reunassa, portaiden porteissa...

-Tykkää juoda eetukan pillipullosta, juo itse nokkamukista tosin tätä on vahdittava koska hörppyjen jälkeen muki lentää välillä kaaressa ja piimä sen mukana. Lusikka hommista ei tajua juuri mitään tai no äidin laiskuutta, kun en vaan jaksa sitä sotkua vielä, kohta on annettava enemmän vapautta tässä asiassa...

-Potta on aapen mielestä jokin kammottava kidutus tuoli jossa joutuu istumaan paikallaan, EI KIITOS! Ilman vaippaa jos pissa tulee lattialle, poika katsoo ihmeissään pisukaarta ja sitten iskee nätisti jalkansa lammikkoon ja nauttii kosteasta lätinästä.

-Mene nukkumaan mielellään päiväunia sekä yöunia. Useimmiten ehkä yksi herätys yössä tuttien kadotessa yön pimeyteen (tämä tilanne voi muuttua koska tahansa siksi nautin nyt kun voin).

-Leikkejä:

Leikkii mielellään autoilla, pyörittelee sormillaan renkaita yms.
Heittelelee tavaroita ulos lelukopasta tai muuten vaan (ei kovin kiva leikki).
Selailee pahvikirjoja mieluiten sylissä, kivan rauhallista.
Kantaa tavaroita kasapäin valitsemalleen uhrille, touhutunnilla eräs äiti joutui vastaanottamaan aapen kantamia ja ojentamia hernepusseja kiusaantumiseen asti.
Tyhjentää äitin lipastonlaatikkoa kiikuttamalla kyniä ja muuta johonkin jemmaan ja joskus jopa takaisin laatikkoon.
Juoksee nauraen karkuun jos hänellä huomataan asiaankuulumattomia tavaroita, hurjan hauskaa.
Painii siskon kanssa.
Nukenrattaiden työntäminen ympäriämpäri alakertaa.
Imurilla ratsastus.
Sotkee petsoppi ja ponileikkejä niin mielellään nappaamalla muutaman tärkeimmän:)

-Näin me ymmärrämme toisiamme:

anna
kenkä
pää
ukki (äitiäkin hän ennen tapaili mutta nyt jäänyt unholaan)
nntti (tutti)
kää kää (kiikkaa eli siis keinumista tahtoo hän)
pprrr (räkä pärskyen tämä meinaa kaikkia moottoriajoneuvoja)
pa (pallo mutta myöskin lamppu)

Sanoja ei siis vielä ole paljon, mutta hyvin tuo pärjää karjumalla tuota ANNA sanaansa ja hyppimällä tavoittelemaansa kohti :)

Puhetta tuntuukin sitten ymmärtävän jo hirmuisesti paitsi sanaa EI hän ei tunnu jostain syystä sisäistävän...

Oi ihana marraskuu onneksi olet pian ohi

Joulukuun alkaminen antaa sentään vähän toivoa....

Onnistumisen iloa

Kankaat sain viime viikolla täältä. Tällä viikolla valmistui hiljaksiin pusero. Olen niin tyytyväinen ja onneksi eetukkakin tykkäsi. Ihan itse tein kokonaan kotosalla, en siis tarvinnut apua kurssinopettajalta. Kangas oli ihanaa, helppoa ommeltavaa, puserosta tuli juuri sopivan kokoinen.... Nyt havittelen lisää kankaita, koska näitä meinaan tehdä ehdottomasti lisää. Ehkä olen jo harjotellut tarpeeksi omilla muksuilla ja uskallan ommella jotain heidän serkuilleenkin???

Salainen ystäväni muisti juuri oikeana päivänä

Olin eilen aivan naatti, vilunväristyksiä, väsymystä ja armotonta korvasärkyä. Tänään varasin heti aamusta lääkärin itselleni. Kiikutin taaperon mummilaan ja menin hakemaan esikoiselle possupiikkiä, jonka saimme puolen tunnin jonotuksella. Pikaisesti kotiin syömään jotain nopeaa ja lääkäriin korvaa esittelemään, tyttö oli minua saattamassa ja luennoi lääkärille oman sairaushistoriansa :) Ulkokorvassa hiukan tulehdusta ja turvotusta, miten sellainen voi aiheuttaa näin järkyttävän korvakivun? kysyn vaan? No voiteella jos ei parane mennään lääkäriin uudelleen. Olo ei muutenkaan ole paras mahdollinen, edelleen vähän viluttaa ja väsyttää.

Lääkäristä apteekin (ja tiimarin, ne eivät ehtineet possupiikityksen lomassa jakaa tarroja joten oli hankittava itse) kautta tyttö uimahallille jossa he kerhon kanssa retkeilivät tänään. Ja kun saavuin kotiin kahvia keittelemään oli salainen ystäväni muistanut MINUA ei siis pelkästään lapsia :) Kiitos!

Eetukka rakastaa askartelua. Tuossa kuva jonka nappasin juuri äsken, tällaiseksi hän jätti keittiön pöydän ennen kerhoon lähtöään. Tuosta kirjasta varmasti löytyy jotain mitä voimme yhdessä tehdä. Ongelmani nimenomaan on että en keksi niitä ideoita... Ja nuo tarrat ovat täydellinen lisä, muksu vonkuu niitä aina lisää ja saatuaan uuden arkin liimaa ne saman tien kaikki johonkin salaiseen muistivihkoonsa.

Tulee niin oma lapsuus mieleen, huomaan joka päivä lisää yhtäläisyyksiä tytön ja minun luonteissa. Aape taas on ihan eri maata, sellainen vauhtia ja vaarallisia tilanteita mies.

Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut...

....että ostan tänään saumurin. Ei, en todellakaan olisi uskonut. Silloin vielä olisin teettänyt suorien verhojen käänteiden ompelun siskollani. No tänään kuitenkin ostin käytetyn Pfaffin. Maanantaina tosin täytyy jo ostoksesta valittaa liikkeeseen, koska oikea neula tekee välillä hyppytikkejä, mutta olen kuitenkin pääsääntöisesti tyytyväinen koneeseeni. Uskon, että tuo hyppely saadaan loppumaan ja toivottavasti ihan vaan säädöillä, joita en siis hallitse yhtään.

Tuossa ensimmäinen omalla saumurilla tehty paita. Niitä samurin vähäisiä hyppytikkejä lukuunottamatta ompeleet onnistuivat hyvin. Kankaanpainantaan en ole tällä kertaa täysin tyytyväinen, mutta kyllä tätä varmaan käytettyä tulee. Vieressä on muuten minua useamman vuoden vanhempi Husqvarnani joka lienee jo juhlinut nelikymppisiään (omiinihan on vielä rutosti aikaa :) Vanhus toimii hyvin. Tosin nyt hankkimani kaksoisneula putoilee välillä pois paikaltaan... tästä ilmiöstä kyselen samalla kun valittelen saumurista. Toivottavasti neula on vaan hieman väärää mallia.

Olen nyt niin hurahtanut tuonne ompelumaailmaan, että ei ole tullut ostettua lapsille valmiita vaatteita aikoihin, jopa kirppiksellä käynti on vähentynyt huomattavasti. Eiköhän tässä alkuinnostuksen kaikottua tule taas harrastettua jotain muutakin ja ehkä jopa joskus vähän siivottua tätä kämppää... elikkäs joulusiivousmotivaatiota odotellessa harjoittelen vähän lisää saumurointia.

Mikä ihana kahvihetki

Posti toi kauniin paketin IINUlta päiväkaffettani piristämään. Näistä tulee toivottavasti mekko, pusero ja jotain pientä joulumuistamista kerhotädeille.






Huomenna kiikutan eetukan aamusta fysioterepeutille ja sillä välin hankin aapen kanssa jotain jouluista askarreltavaa. Olisi siis saatava aikaan muutama kortti lähetettäväksi...no taidan vierittää päävastuun eetukalle ja hoitaa itse vain toivotusten kirjoituksen ja postituksen :) Eikä kortteja edes ole lähetettävänä kymmenittäin kuten useimmilla. Meillä on ollut tapana muistaa kortilla vain muutamaa perhettä/sukulaista. Lahjojakin hankitaan vain lähipiirin lapsille. Luovuimme aikuisten lahjomisesta jo vuosia sitten. Monen mielestä tylsää, mutta sopii meille.

Huomenna ajattelin hoitaa pois myös erittäin vaikean tehtävän....neidille kelpaavan ja äidin hyväksymän joulukalenterin hankinnan. Vinkkejä otetaan vastaan mistä saisi prinsessa-aiheisen kalenterin, joka saisi olla ihan sellainen parin euron suklaaversio??? Prismassa näin yhden kalliin puoleisen prinsessakalenterin joka sisälsi mitä lie romua. Toisena kalenterina meillä toimii "punainen pussukka" jonka sisällä on joka aamu lappu, jossa kerrotaan mitä kivaa sinä päivänä tehdään, tyyliin: "tänään leivotaan joulutorttuja", "isi vie pulkkamäkeen". Yritän siis joka ilta sumplia lappuun jotain, mikä on mahdollista seuraavana päivänä toteuttaa, saas nähdä muodostuuko tämä liian vaikeaksi käytännössä...

Paistoimme ja söimme tällä viikolla muuten joulun ekan kinkun (ihan pienen vain), tätä jouluherkkua mussutamme siis useamman joka vuosi.

Pienet iloiset pipopäät

Hymyilevät lapsukaiseni. Aape-rukalla on hiukan naamassa pulkkamäen aiheuttamaa naarmua, mutta onneksi se nyt pääsee paranemaan kun nuha tuntuu helpottaneen.
Jämäkankaasta yöllä surautetut pipot. Ei tuo minun iänikuisen vanha koneeni oikein loista tuossa trikoon ompelussa, joten jääköön jatkossa kurssille saumurihommiksi. Eikä olla noista heittävistä raidoista, kun tämä kuitenkin oli elämäni eka pipo-ompeluskokemus....