Oi ihana marraskuu onneksi olet pian ohi

Joulukuun alkaminen antaa sentään vähän toivoa....

Onnistumisen iloa

Kankaat sain viime viikolla täältä. Tällä viikolla valmistui hiljaksiin pusero. Olen niin tyytyväinen ja onneksi eetukkakin tykkäsi. Ihan itse tein kokonaan kotosalla, en siis tarvinnut apua kurssinopettajalta. Kangas oli ihanaa, helppoa ommeltavaa, puserosta tuli juuri sopivan kokoinen.... Nyt havittelen lisää kankaita, koska näitä meinaan tehdä ehdottomasti lisää. Ehkä olen jo harjotellut tarpeeksi omilla muksuilla ja uskallan ommella jotain heidän serkuilleenkin???

Salainen ystäväni muisti juuri oikeana päivänä

Olin eilen aivan naatti, vilunväristyksiä, väsymystä ja armotonta korvasärkyä. Tänään varasin heti aamusta lääkärin itselleni. Kiikutin taaperon mummilaan ja menin hakemaan esikoiselle possupiikkiä, jonka saimme puolen tunnin jonotuksella. Pikaisesti kotiin syömään jotain nopeaa ja lääkäriin korvaa esittelemään, tyttö oli minua saattamassa ja luennoi lääkärille oman sairaushistoriansa :) Ulkokorvassa hiukan tulehdusta ja turvotusta, miten sellainen voi aiheuttaa näin järkyttävän korvakivun? kysyn vaan? No voiteella jos ei parane mennään lääkäriin uudelleen. Olo ei muutenkaan ole paras mahdollinen, edelleen vähän viluttaa ja väsyttää.

Lääkäristä apteekin (ja tiimarin, ne eivät ehtineet possupiikityksen lomassa jakaa tarroja joten oli hankittava itse) kautta tyttö uimahallille jossa he kerhon kanssa retkeilivät tänään. Ja kun saavuin kotiin kahvia keittelemään oli salainen ystäväni muistanut MINUA ei siis pelkästään lapsia :) Kiitos!

Eetukka rakastaa askartelua. Tuossa kuva jonka nappasin juuri äsken, tällaiseksi hän jätti keittiön pöydän ennen kerhoon lähtöään. Tuosta kirjasta varmasti löytyy jotain mitä voimme yhdessä tehdä. Ongelmani nimenomaan on että en keksi niitä ideoita... Ja nuo tarrat ovat täydellinen lisä, muksu vonkuu niitä aina lisää ja saatuaan uuden arkin liimaa ne saman tien kaikki johonkin salaiseen muistivihkoonsa.

Tulee niin oma lapsuus mieleen, huomaan joka päivä lisää yhtäläisyyksiä tytön ja minun luonteissa. Aape taas on ihan eri maata, sellainen vauhtia ja vaarallisia tilanteita mies.

Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut...

....että ostan tänään saumurin. Ei, en todellakaan olisi uskonut. Silloin vielä olisin teettänyt suorien verhojen käänteiden ompelun siskollani. No tänään kuitenkin ostin käytetyn Pfaffin. Maanantaina tosin täytyy jo ostoksesta valittaa liikkeeseen, koska oikea neula tekee välillä hyppytikkejä, mutta olen kuitenkin pääsääntöisesti tyytyväinen koneeseeni. Uskon, että tuo hyppely saadaan loppumaan ja toivottavasti ihan vaan säädöillä, joita en siis hallitse yhtään.

Tuossa ensimmäinen omalla saumurilla tehty paita. Niitä samurin vähäisiä hyppytikkejä lukuunottamatta ompeleet onnistuivat hyvin. Kankaanpainantaan en ole tällä kertaa täysin tyytyväinen, mutta kyllä tätä varmaan käytettyä tulee. Vieressä on muuten minua useamman vuoden vanhempi Husqvarnani joka lienee jo juhlinut nelikymppisiään (omiinihan on vielä rutosti aikaa :) Vanhus toimii hyvin. Tosin nyt hankkimani kaksoisneula putoilee välillä pois paikaltaan... tästä ilmiöstä kyselen samalla kun valittelen saumurista. Toivottavasti neula on vaan hieman väärää mallia.

Olen nyt niin hurahtanut tuonne ompelumaailmaan, että ei ole tullut ostettua lapsille valmiita vaatteita aikoihin, jopa kirppiksellä käynti on vähentynyt huomattavasti. Eiköhän tässä alkuinnostuksen kaikottua tule taas harrastettua jotain muutakin ja ehkä jopa joskus vähän siivottua tätä kämppää... elikkäs joulusiivousmotivaatiota odotellessa harjoittelen vähän lisää saumurointia.

Mikä ihana kahvihetki

Posti toi kauniin paketin IINUlta päiväkaffettani piristämään. Näistä tulee toivottavasti mekko, pusero ja jotain pientä joulumuistamista kerhotädeille.






Huomenna kiikutan eetukan aamusta fysioterepeutille ja sillä välin hankin aapen kanssa jotain jouluista askarreltavaa. Olisi siis saatava aikaan muutama kortti lähetettäväksi...no taidan vierittää päävastuun eetukalle ja hoitaa itse vain toivotusten kirjoituksen ja postituksen :) Eikä kortteja edes ole lähetettävänä kymmenittäin kuten useimmilla. Meillä on ollut tapana muistaa kortilla vain muutamaa perhettä/sukulaista. Lahjojakin hankitaan vain lähipiirin lapsille. Luovuimme aikuisten lahjomisesta jo vuosia sitten. Monen mielestä tylsää, mutta sopii meille.

Huomenna ajattelin hoitaa pois myös erittäin vaikean tehtävän....neidille kelpaavan ja äidin hyväksymän joulukalenterin hankinnan. Vinkkejä otetaan vastaan mistä saisi prinsessa-aiheisen kalenterin, joka saisi olla ihan sellainen parin euron suklaaversio??? Prismassa näin yhden kalliin puoleisen prinsessakalenterin joka sisälsi mitä lie romua. Toisena kalenterina meillä toimii "punainen pussukka" jonka sisällä on joka aamu lappu, jossa kerrotaan mitä kivaa sinä päivänä tehdään, tyyliin: "tänään leivotaan joulutorttuja", "isi vie pulkkamäkeen". Yritän siis joka ilta sumplia lappuun jotain, mikä on mahdollista seuraavana päivänä toteuttaa, saas nähdä muodostuuko tämä liian vaikeaksi käytännössä...

Paistoimme ja söimme tällä viikolla muuten joulun ekan kinkun (ihan pienen vain), tätä jouluherkkua mussutamme siis useamman joka vuosi.

Pienet iloiset pipopäät

Hymyilevät lapsukaiseni. Aape-rukalla on hiukan naamassa pulkkamäen aiheuttamaa naarmua, mutta onneksi se nyt pääsee paranemaan kun nuha tuntuu helpottaneen.
Jämäkankaasta yöllä surautetut pipot. Ei tuo minun iänikuisen vanha koneeni oikein loista tuossa trikoon ompelussa, joten jääköön jatkossa kurssille saumurihommiksi. Eikä olla noista heittävistä raidoista, kun tämä kuitenkin oli elämäni eka pipo-ompeluskokemus....

Ei niin jouluisia ompeluksia

Sain valmiiksi mekon ja hameen eetukalle. Opettajani kurssilla kysyi vihjailevasti "ajattelitko jotain jouluistakin ommella?" Lähes kaikki muut nimittäin puursivat joululahjojen kimpussa.... No minäpä ompelin kesäisen hameen ja synttärimekon lauantaisille kutsuille.







Tämä kuva kertoo mielestä niin hyvin tämän hetkisistä "riidoista" lasten välillä....katsokaa nyt tuota eetukan ilmettä :) aape on siis menossa hakemaan siskon aarteita.

Sikarokottustasa-arvottomuus pistää kiukuttamaan

Minä harvoin TOSISSANI hermostun yhteiskunnallisista asioista. Mutta nyt tämä rokotushässäkkä saa kyllä vähän vihaiseksi.

Äitinä tietenkin olen sitä mieltä, että lapset tulisi rokottaa ensisijassa tai siis rokotus tulisi saada jos sen haluaa. Kaikilla lapsilla tulisi olla samanlainen kohtelu. Ei asuinkunnan tulisi vaikuttaa viikkotolkulla rokotusajankohtaan.

Ystäväni kotikunnassa rokotettiiin viikko sitten KAIKKI neuvolaikäiset lapset ja koululaisellekkin rokotteen sai kun vähän kävi neuvolantädille huoltaan purkamassa. Huomenna rokotukseen ovat menossa ystäväni 70-80 vuotiaat vanhemmat, siis täh??

Me olemme saaneet rokotteen tuolle alle 3-vuotiaalle, mutta neljän vanha odottelee omaansa vielä pari viikkoa. Ystävieni lapsia naapurikaupungissa ei ole rokotettu lainkaan ei siis alle 3-vuotiaitakaan, homaa ei ole edes aloitettu isossa kaupungissa, rokotusaikaa ei ole ilmoitettu...ei mitään!!!

En vaan voi käsittää että jotkin kunnat osaavat hoitaa asiat niin paljon paremmin ja toiset eivät sitten lainkaan. Vai jaetaanko rokotteita epätasa-arvoisesti ympäri suomenmaata???

Ehkä poistan tämän kirjoituksen jahka lepyn :)

Ulkoilua

Yskittää ja nuhattaa edelleen koko koplaa, mutta sisällä ei vaan jaksa kökkiä kaiken aikaa joten tänään ulkoiltiin märässä lumessa.



Voi sitä riemua minkä pieni mies sai ensimmäisistä stiga-kyydeistään. Eikä tuota huimannut mäenlaskukaan :)

taudin kourissa

Meillä on flunssa tai sikainfluessa tai mikä nyt lie. Minä ja muksut valumme räkää ja voi että sitä muuten riittää. Minulla koskee korviin ja päähän ja muutenkin on veto pois, mutta kuumetta ei ole ollut. Saas nähdä onko tämä nyt sitten sitä sikajuttua vai ei mutta ei tämä kivaa ole. Ehkä tästä vielä toivutaan....

Ulkona on tietenkin ollut aivan loistava ilma viimeiset neljä päivää mitkä olen viettänyt visusti sisätiloissa oloani voivotellen. Tyypillistä säkääni.