Vuosi 2010

Me lähdemme tänään reissuun, ystävien ja sukulaisten nurkkiin pyörimään viikoksi. Ihanaa viettää aikaa noiden kauempana asuvien rakkaiden kanssa.

Vuosi 2009 on kulunut ennenkaikkea nopeasti.

Aape on kasvanut 5 kuukautisesta vauvasta vilkkaaksi taaperoksi. Hän on tietenkin vuodessa oppinut kauheasti asioita ja oppii edelleen varsinkin tuo puheenkehitys on nyt pop.

Eetukka on oppinut myös, mutta niin erilailla. Arasta jopa ujosta tytöstä on tullut rohkea ja sosiaalinen. Kiitän tästä erityisesti syksyllä aloitettua kerhoa. Tietysti myös ikä on tehnyt tehtävänsä. On ihanaa kun tuollaisen kohta 5 vuotiaan kanssa voi jo tehdä kaikenlaista kivaa josta äitikin nauttii erilailla kuin "taaperoleikeistä".

Vuonna 2010 odotettavissa on seuraavaa:
Aijon jatkaa hoitovapaata ja kituutamme siis pienellä rahalla, mutta emme edelleenkään ryntäile aamuisin mihinkään...ihanaa.
Eetukka jatkaa kerhossa (toivottavasti myös syksyllä).
Suurin tavoite on raskautua, paljastettakoon sekin nyt tässä. Yritys alkaa siis NYT. Ikää on kohta 34 vuotta, mutta aijemmin olen tullut raskaaksi vähintäänkin helpohkosti, joten toivo elää että ennen kesää ollaan pää pöntössä. Minun ainut isompi raskausvaivani on ollut oksentaminen ja runsas sellainen viikoilla 6-16. Kuitenkin taas se pieni pelko nostaa jo nyt päätään, että mitä jos emme onnistukkaan tai jokin menee pieleen, mutta kuulunee asiaan???

Tässä aape... noinniinkuin itselleni kannustukseksi :)


Ja tässä eetukka. Hänestä ei taida juuri vauvakuvia tässä koneella olla joten pistetään taaperokuva.

Arki alkakoon

Niin ne vapaat taas meni. Kummasti eloa helpottaa kun kotona häärää kaksi aikuista. Olemme ulkoilleet paljon ja muuten vaan leikkineet lasten kanssa.

Aattoaamuna joulukalenteripussista löytyi aarteenetsintä ohjeita, jotka johdattivat lopulta prinsessakruunun luokse. Tätä on muuten toivottu kauan ja hartaasti :)

Jouluna olimme ihan kotosalla paitsi aattoiltana mummilassa syötiin, saunttiin ja tavattiin pukki.
Eetukka ei pelännyt lainkaan vaan lauloi ja jutteli pukille. Aape katseli hiukan epäluuloisesti ukkelia ja kiersi kaukaa.

Lahjamäärä pysyi kohtuudessa kuten toiveenamme on. Eetukka sai: irtopään (eli meikattavan ja kammattavan pään), kaksi 100 palan palapeliä, paperinuken, muumilautasen, lumikolan, hirvipehmon, 20 € ja jonkin verran vaatetta. Aape sai: plaston kuormurin, dublo alustan, brion paloauton, muumimukin, palapelin, lumikolan, hirvipehmon, 20 € ja muutamia vaatteita. Me Mikun kanssa saimme pussilakanat.

Aape ei vielä joulua tajua, mutta kovasti tykästyi kuormuriinsa.
Eetukka meinasi seota lahjoja aukoessaan ja repi paketteja auki vauhdilla, siinä sivussa veljensäkkin paketit. Olen siis erittäin tyytyväinen, että lahjamäärä (varsinkin lelujen määrä) pysyy kohtuudessa. Meidän perhettä on kyllä jopa arvosteltu tämän lahjamäärän rajoittamisesta... No mutta muksut kuitenkin molemmat leikkivät suosikkilahjoillaan tyytyväisinä (sillä päällä ja kuormurilla) tajuamatta jääneensä "jostain paitsi".
Kuormuriin pääsee itsekkin kyytiin.
Tapanina meidän vauvan niskakiharat lähtivät ja tilalle tuli kynityn näköinen pikkupoika.

Jotain olen ommellut tässä iltaisin ja vanhojakin ompeluksia on kuvaamatta. Koetan joku päivä pakottaa lapset vähän sovittelemaan jotta saan kuvia ja voin esitellä kätteni tuotoksia täällä.

Uudenvuoden aattona jään viikonmittaiselle blogitauolle lähtiessämme ensin ystäväni ja sitten siskoni luo kyläilemään. Minä palaan lasten kanssa kotiin vasta loppiaisena. Kumpaahan kaipaan enemmän läppäriä vai ompelukonetta??? No ihan oikeasti ystävien seura korvaa nämä moninkertaisesti :)

Mikä pulkkakeli!

Toivottelen oikein hyvää joulua kaikille.

Rosolli on valmista ja kinkku ihan hetken päästä kypsää.

Lumityöt tehty ja pulkkamäessä laskettu.

Illalla pyrytyksen loputtua oli keli ulkona aivan täydellinen! Muutama pakkasaste ja valtavat määrät pehmeää, puhdasta, vasta satanutta lunta. Ei tuullut, ei satanut, ei stressannut, ei kiukuttanut koko perhe laski mäkeä kilpaa. Periaattella kumpi pari liukuu pisimmälle...tasainen oli kisa, pulkka voittaa stigan niukasti :)

Suu korvissa kädet syyhyten

Voi Kangastukku minkä teit, taitaa mennä pyhäillat ommellen.

Salaista, siivousta, ystäviä ja lapsi jumissa

Otsikkon onkin tiivistetty tämänkertaiset asiani.

Olen vihdoinkin saanut joulusiivouksen alkuun ja huomenissa varmaan jo loppuunkin.

Ystäviä on tapailtu: perjantaina ravintolassa, tänään kyläilemme ja huomenna kestitsemme vieraita. Tämä tekee erityisen hyvää minulle!

Salainen ystävämme muisti meitä joulupaketeilla:


Joita tietenkään emme malttaneet jättää aattoa odottomaan:
Vaan pistelimme suklaan suihimme ja rakentelimme pientä kuutiopalapeliä:
Kiitos salaiselle ystävällemme tästä piristyksestä.

Olikohan se maanantaina kun soittelin jo apuakin paikalle aapen saadessa itsensä totaalisen jumiin. Jalka oli tungettu pinnasängyn raosta semmoiseen asentoon, että siihen koskeminen sai aikaan karmean huudon. No ukin päästessä pihaan sahan kanssa sain juuri pojan irti nostamalla jalan kattoa kohti ja sitten hivuttamalla pinnojen välistä pois. Kylläpä säikähdin... seuraavaa kertaa odotellessa.

Väärät hommat mielessä

Minä vaan ompelen vaikka siivota pitäisi. No kai se joulu tulee vähän valmistautumattomanpaankin kotiin. Tässä pari ompelusta, jotain muutakin on tullut valmiiksi, mutta ovat kulkeutuneet kuvaamatta käyttöön...
Suuritöinen oli tuo printti paidassa, silti suunnitteilla jo uusi. Tuota aplikointia en vaan osaa, kohta luovutan. Ei tuo konekkaan varmaan ole paras mahdollinen siihen hommaan. Siksakki ei ole tasainen ei sitten millään. Niin ja ideoita noihin kuviin on varmasti tarttunut joistakin lukemistani blogeista. Silmät kun näkee jotain niin aivot niitä myöhemmin työstää. En siis ota kuvien suunnittelusta kunniaa, mutta en myöskään muista alkuperäistä idean lähdettä, anteeksi.
Mustat saumurilangat on jo tulossa, hätähousu vaan ei malttanut odottaa niitä tähän tunikaan.
Kaikki kaavat on muuten Ottobrestä ja kankaat Triteksiltä. Kangasvarastot hupenee kuten oli tarkoituskin ja tein viiden metrin tilauksen Kangastukkuun.

Pitäisi opetella kuvaamaan sillälailla kauniisti kuten monet blogistit tekevät, mutta ensin opettelen aplikoimaan...

Pakkaspäivää

Montako mandariininsiivua mahtuu kerralla pieneen suuhun... joo kuva ei liity nyt mitenkään mihinkään.

Joulusiivo odottelee edelleen tekijäänsä. Minä olen keskittynyt liikuntaan, selkä alkoi taas oireilla joten olen uinut ja kävellyt paljon. Lastenkin kanssa käveltiin lauantaina puistoilemaan kolmisen kilometriä suuntaansa. Takatullessa eetukka jo hiukan natisi.

Tässä ollaan tosin vielä menomatkalla.

Joululahjat rupeavat olemaan aika hyvin hankittuina, jotain pientä olen jopa ommellut paketteihin.

Eilen aloitin mittavan sabluunaväritystyön aapelle leikattuun paitaan ja päätin taas että ei enään koskaan, mutta joo eiköhän sitä tule taas joskus hurahdettua.

Kohta on vähintään suunniteltava sitä joulusiivoa...

Lasten tahtiin

Otsikon mukaista menoa ollut jälleen tai no ainahan se on.

Lauantaina laavuiltiin nelisen tuntia. Lopulta aape nukahti sylissäni nuotion ääreen.
Eilen järjestin lasten pikkujoulut. Muksuja oli kahdeksan, tässä kuva kuitenkin vain omistani. Aapen mielestä tonttulakkia on kivempi roikottaa kulkusesta, päässä se ei viipynyt kuvauksen vaatimaa aikaa. Poika ei muutenkaan viitsinyt olla paikallaan sitä aikaa, että salama olisi ehtinyt välähtää.
Eetukka pukeutui äidin tekemään mekkoon, joka on Iinun kankaista tehty. Onnistui mielestäni ihan kivasti. Jouluinenhan tuo ei ole, mutta mitäs sitten...
Ai niin. Talonkin sain kasaan. Tämä muistuttaa enemmän sitä muumipeikon rakentamaa rötisköä kuin varsinaista muumitaloa, mutta voin kertoa, että olen edistynyt huimasti viimevuodesta. Kuvaa viimevuotisesta en julkaise...ehei.

Niin ja huomautus vielä, että tekstistäni uupuu varmasti ooo kirjaimia. Näppäimen välissä on varmaan jtain sapuskaa ja sitä saa painaa tosissaan....

Pipari poikineen

Ensin leivotaan...
Sitten koristellaan....
Näistä äiti liimaa talon.
Nämä eetukan taideteokset on ihan syötäväksi tarkoitettu, jos noita nyt raattii syödä kun ovat niin hienoja.

Huh oli siinä kyllä hommaa, mutta niin kivaa. Aape oli taktikoidusti päikkäreillä tämän huvin ajan.

Hyvää päivää

Tästä tulee loistava päivä.
Ulkona paistaa aurinko ja paukkuu pikkupakkanen.
Illalla on kerhossa joulujuhla ja tämä äiti varmasti pidättelee kyyneliään, kun oma jälkikasvu esiintyy ensi kerran tällaisessa tilaisuudessa.
Toivotan oikein mukavaa päivää myös kaikille muille.
Nyt juon kupin kahvia...

Iso pieni poika

Aapen vauvamuistokirjaa on päivitetty paljon vähemmän kuin eetukan vastaavaa. Noh näin on varmaan kaikissa perheissä, että esikoisesta niitä muistoja vaan jaksaa ja ehtii kirjata toisella tapaa.

Nyt kuitenkin Annikan innoittamana kirjaan tähän vähän mitä aape jo osaa ja mistä tykkää...

-Nousee ja laskee raput pystyasennossa kaiteesta kaksin käsin kiinni pitäen. Ulkona kuitenkin peruutta terassilta alas yhdenkin askelman.

-Juoksee jo melkoisen kovaa sisällä ja itseasiassa ulkotamineissakin.

-Kiipeää kaiken mahdoillisen päälle (tuolit, pöydät, meidän korkeahko sänky tosin tuolin avustuksella) ja roikkuu joka paikassa esim. "vetää leukoja" käsienpesualtaassa riipaten, roikkuu pinnasängyn reunassa, portaiden porteissa...

-Tykkää juoda eetukan pillipullosta, juo itse nokkamukista tosin tätä on vahdittava koska hörppyjen jälkeen muki lentää välillä kaaressa ja piimä sen mukana. Lusikka hommista ei tajua juuri mitään tai no äidin laiskuutta, kun en vaan jaksa sitä sotkua vielä, kohta on annettava enemmän vapautta tässä asiassa...

-Potta on aapen mielestä jokin kammottava kidutus tuoli jossa joutuu istumaan paikallaan, EI KIITOS! Ilman vaippaa jos pissa tulee lattialle, poika katsoo ihmeissään pisukaarta ja sitten iskee nätisti jalkansa lammikkoon ja nauttii kosteasta lätinästä.

-Mene nukkumaan mielellään päiväunia sekä yöunia. Useimmiten ehkä yksi herätys yössä tuttien kadotessa yön pimeyteen (tämä tilanne voi muuttua koska tahansa siksi nautin nyt kun voin).

-Leikkejä:

Leikkii mielellään autoilla, pyörittelee sormillaan renkaita yms.
Heittelelee tavaroita ulos lelukopasta tai muuten vaan (ei kovin kiva leikki).
Selailee pahvikirjoja mieluiten sylissä, kivan rauhallista.
Kantaa tavaroita kasapäin valitsemalleen uhrille, touhutunnilla eräs äiti joutui vastaanottamaan aapen kantamia ja ojentamia hernepusseja kiusaantumiseen asti.
Tyhjentää äitin lipastonlaatikkoa kiikuttamalla kyniä ja muuta johonkin jemmaan ja joskus jopa takaisin laatikkoon.
Juoksee nauraen karkuun jos hänellä huomataan asiaankuulumattomia tavaroita, hurjan hauskaa.
Painii siskon kanssa.
Nukenrattaiden työntäminen ympäriämpäri alakertaa.
Imurilla ratsastus.
Sotkee petsoppi ja ponileikkejä niin mielellään nappaamalla muutaman tärkeimmän:)

-Näin me ymmärrämme toisiamme:

anna
kenkä
pää
ukki (äitiäkin hän ennen tapaili mutta nyt jäänyt unholaan)
nntti (tutti)
kää kää (kiikkaa eli siis keinumista tahtoo hän)
pprrr (räkä pärskyen tämä meinaa kaikkia moottoriajoneuvoja)
pa (pallo mutta myöskin lamppu)

Sanoja ei siis vielä ole paljon, mutta hyvin tuo pärjää karjumalla tuota ANNA sanaansa ja hyppimällä tavoittelemaansa kohti :)

Puhetta tuntuukin sitten ymmärtävän jo hirmuisesti paitsi sanaa EI hän ei tunnu jostain syystä sisäistävän...

Oi ihana marraskuu onneksi olet pian ohi

Joulukuun alkaminen antaa sentään vähän toivoa....

Onnistumisen iloa

Kankaat sain viime viikolla täältä. Tällä viikolla valmistui hiljaksiin pusero. Olen niin tyytyväinen ja onneksi eetukkakin tykkäsi. Ihan itse tein kokonaan kotosalla, en siis tarvinnut apua kurssinopettajalta. Kangas oli ihanaa, helppoa ommeltavaa, puserosta tuli juuri sopivan kokoinen.... Nyt havittelen lisää kankaita, koska näitä meinaan tehdä ehdottomasti lisää. Ehkä olen jo harjotellut tarpeeksi omilla muksuilla ja uskallan ommella jotain heidän serkuilleenkin???

Salainen ystäväni muisti juuri oikeana päivänä

Olin eilen aivan naatti, vilunväristyksiä, väsymystä ja armotonta korvasärkyä. Tänään varasin heti aamusta lääkärin itselleni. Kiikutin taaperon mummilaan ja menin hakemaan esikoiselle possupiikkiä, jonka saimme puolen tunnin jonotuksella. Pikaisesti kotiin syömään jotain nopeaa ja lääkäriin korvaa esittelemään, tyttö oli minua saattamassa ja luennoi lääkärille oman sairaushistoriansa :) Ulkokorvassa hiukan tulehdusta ja turvotusta, miten sellainen voi aiheuttaa näin järkyttävän korvakivun? kysyn vaan? No voiteella jos ei parane mennään lääkäriin uudelleen. Olo ei muutenkaan ole paras mahdollinen, edelleen vähän viluttaa ja väsyttää.

Lääkäristä apteekin (ja tiimarin, ne eivät ehtineet possupiikityksen lomassa jakaa tarroja joten oli hankittava itse) kautta tyttö uimahallille jossa he kerhon kanssa retkeilivät tänään. Ja kun saavuin kotiin kahvia keittelemään oli salainen ystäväni muistanut MINUA ei siis pelkästään lapsia :) Kiitos!

Eetukka rakastaa askartelua. Tuossa kuva jonka nappasin juuri äsken, tällaiseksi hän jätti keittiön pöydän ennen kerhoon lähtöään. Tuosta kirjasta varmasti löytyy jotain mitä voimme yhdessä tehdä. Ongelmani nimenomaan on että en keksi niitä ideoita... Ja nuo tarrat ovat täydellinen lisä, muksu vonkuu niitä aina lisää ja saatuaan uuden arkin liimaa ne saman tien kaikki johonkin salaiseen muistivihkoonsa.

Tulee niin oma lapsuus mieleen, huomaan joka päivä lisää yhtäläisyyksiä tytön ja minun luonteissa. Aape taas on ihan eri maata, sellainen vauhtia ja vaarallisia tilanteita mies.

Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut...

....että ostan tänään saumurin. Ei, en todellakaan olisi uskonut. Silloin vielä olisin teettänyt suorien verhojen käänteiden ompelun siskollani. No tänään kuitenkin ostin käytetyn Pfaffin. Maanantaina tosin täytyy jo ostoksesta valittaa liikkeeseen, koska oikea neula tekee välillä hyppytikkejä, mutta olen kuitenkin pääsääntöisesti tyytyväinen koneeseeni. Uskon, että tuo hyppely saadaan loppumaan ja toivottavasti ihan vaan säädöillä, joita en siis hallitse yhtään.

Tuossa ensimmäinen omalla saumurilla tehty paita. Niitä samurin vähäisiä hyppytikkejä lukuunottamatta ompeleet onnistuivat hyvin. Kankaanpainantaan en ole tällä kertaa täysin tyytyväinen, mutta kyllä tätä varmaan käytettyä tulee. Vieressä on muuten minua useamman vuoden vanhempi Husqvarnani joka lienee jo juhlinut nelikymppisiään (omiinihan on vielä rutosti aikaa :) Vanhus toimii hyvin. Tosin nyt hankkimani kaksoisneula putoilee välillä pois paikaltaan... tästä ilmiöstä kyselen samalla kun valittelen saumurista. Toivottavasti neula on vaan hieman väärää mallia.

Olen nyt niin hurahtanut tuonne ompelumaailmaan, että ei ole tullut ostettua lapsille valmiita vaatteita aikoihin, jopa kirppiksellä käynti on vähentynyt huomattavasti. Eiköhän tässä alkuinnostuksen kaikottua tule taas harrastettua jotain muutakin ja ehkä jopa joskus vähän siivottua tätä kämppää... elikkäs joulusiivousmotivaatiota odotellessa harjoittelen vähän lisää saumurointia.

Mikä ihana kahvihetki

Posti toi kauniin paketin IINUlta päiväkaffettani piristämään. Näistä tulee toivottavasti mekko, pusero ja jotain pientä joulumuistamista kerhotädeille.






Huomenna kiikutan eetukan aamusta fysioterepeutille ja sillä välin hankin aapen kanssa jotain jouluista askarreltavaa. Olisi siis saatava aikaan muutama kortti lähetettäväksi...no taidan vierittää päävastuun eetukalle ja hoitaa itse vain toivotusten kirjoituksen ja postituksen :) Eikä kortteja edes ole lähetettävänä kymmenittäin kuten useimmilla. Meillä on ollut tapana muistaa kortilla vain muutamaa perhettä/sukulaista. Lahjojakin hankitaan vain lähipiirin lapsille. Luovuimme aikuisten lahjomisesta jo vuosia sitten. Monen mielestä tylsää, mutta sopii meille.

Huomenna ajattelin hoitaa pois myös erittäin vaikean tehtävän....neidille kelpaavan ja äidin hyväksymän joulukalenterin hankinnan. Vinkkejä otetaan vastaan mistä saisi prinsessa-aiheisen kalenterin, joka saisi olla ihan sellainen parin euron suklaaversio??? Prismassa näin yhden kalliin puoleisen prinsessakalenterin joka sisälsi mitä lie romua. Toisena kalenterina meillä toimii "punainen pussukka" jonka sisällä on joka aamu lappu, jossa kerrotaan mitä kivaa sinä päivänä tehdään, tyyliin: "tänään leivotaan joulutorttuja", "isi vie pulkkamäkeen". Yritän siis joka ilta sumplia lappuun jotain, mikä on mahdollista seuraavana päivänä toteuttaa, saas nähdä muodostuuko tämä liian vaikeaksi käytännössä...

Paistoimme ja söimme tällä viikolla muuten joulun ekan kinkun (ihan pienen vain), tätä jouluherkkua mussutamme siis useamman joka vuosi.

Pienet iloiset pipopäät

Hymyilevät lapsukaiseni. Aape-rukalla on hiukan naamassa pulkkamäen aiheuttamaa naarmua, mutta onneksi se nyt pääsee paranemaan kun nuha tuntuu helpottaneen.
Jämäkankaasta yöllä surautetut pipot. Ei tuo minun iänikuisen vanha koneeni oikein loista tuossa trikoon ompelussa, joten jääköön jatkossa kurssille saumurihommiksi. Eikä olla noista heittävistä raidoista, kun tämä kuitenkin oli elämäni eka pipo-ompeluskokemus....

Ei niin jouluisia ompeluksia

Sain valmiiksi mekon ja hameen eetukalle. Opettajani kurssilla kysyi vihjailevasti "ajattelitko jotain jouluistakin ommella?" Lähes kaikki muut nimittäin puursivat joululahjojen kimpussa.... No minäpä ompelin kesäisen hameen ja synttärimekon lauantaisille kutsuille.







Tämä kuva kertoo mielestä niin hyvin tämän hetkisistä "riidoista" lasten välillä....katsokaa nyt tuota eetukan ilmettä :) aape on siis menossa hakemaan siskon aarteita.