perjantai 28. elokuuta 2009

Eiköhän näillä pääse alkuun

Pistäydyin Eurokankaassa hankkimassa tarvikkeita ompelukurssille. Olisin löytänyt ostettavaa kymmenkertaisen määrän, mutta johan se myyjäkin toppuutteli minua :) Siinä on jotain paloja ja jotain pakalta. En minä noista mitään ymmärrä (varmaan se myyjä ihmetteli minkälaisen pässin kanssa onkaa tekemisissä kun kyselin "voiko tästä ommella housut lapselle?").

Pyörähdin samalla reissulla työpaikallani. Kiva oli nähdä kavereita, mutta jos ollaan ihan rehellisä niin ei sinne kyllä yhtään tee vielä mieli palata. Onneksi saan siis olla kotona ja hoitaa lapsia! Tuon kun jaksaisi muistaa silloin, kun meinaa hermot mennä. Pitäisikin listata vaikka tänne muutamia muistettavia elämänohjeita ihan itseäni varten, kun ne tuppaavat aina unohtumaan...

Kankaanpainantaa:

Harjoitus numero yks ja kaks. Eihän nuo nyt vielä kaksisia ole, mutta harjoittelemalla oppii eikös niin. Harjoituskappaleina on käytetty tahraista bodia ja virttyneitä trikoosortseja. Samankaltaisia harjoituksia jatkan jahka ehdin. Ideoita kuviin ryöväilen käsityöblogeista minkä kerkiän. Niitä onkin raapusteltu vihkoon jo monta sivua.


Eetukkaa käytin tänään prick-testeissä, liittyen tutkimuksen johon osallistuimme vapaaehtoisena. Kolme ainetta aiheutti reilun reaktion :( Syksymmällä selviää mitä nämä aineet olivat. Todennäköiseti siitepölyjä veikkaan itse, koska ruoka-aineista ei enään ole reaktioita juuri tullut. Muuten lapsilla kaikki hyvin. Pistivät tänään mummiin ja ukkiin taas vähän liikettä ja minä sain ottaa rennommin kaupunkireissullani :)

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Joskus meillä näkee jopa jotain tällaista

Eetukka on siinä iässä, että hänestä ihanaa olla avuksi, etenkin keittiössä. Tästä syystä meilläkin tehdään siellä sitten joskus jotain muuta kuin pakolliset pöperöt. Tänään tällasita herkkua....voi että ne sitten ovat tuoreena hyviä!
Ja sokeria pitää olla riittävästi.
Nyt vaan odotellaan, että pääsee maistamaan.

maanantai 24. elokuuta 2009

Kangasvärejä

Minussa on herännyt pieni näpertelijä. Virkkasin kassin, neuloin pari myssyä, olen aikeissa ilmoittautua ompelukurssille ja nyt vielä tilasin äsken kangasvärejä. Katsotaan opinko niillä mitään tekemään.... Uskon saavani värit vielä tällä viikolla ja harjoittelu alkaa heti. Julkaisen tuotoksiani jos nyt saan jotain julkaisukelpoista aikaan. Kokemukseni kangasväreistä taitaa rajoittua lukioaikoina värjättyyn tyynyliinaan somalla pupujussin kuvalla. Annoin sen pikkusiskolleni lahjaksi. Sillä taitaa olla se vieläkin.

Tänään takapihalla tsuumailin lapsia penkillä istuen.

torstai 20. elokuuta 2009

Kaikenlaista on meille taas kannettu

Eetukan ollessa kerhossa kävin Aapen kera marketissa. Uskalsin ostaa muutaman vaatteen Eetukalle ilman, että hän oli paikalla ja kuinkas kävikään...tyttö ihastui jokaiseen valinnoistani!!! Tässä poseerataan uusissa kledjuissa:

Pyörähdin Eetukan kanssa sitten vielä paikallisessa lastenvaateliikkeessä (joka muuten avaa kohtapuolin myös nettiputiikin, hehkutan sitä vaikka sitten lisää). Etsimme oikeastaan kerhokuvaus mekkoa...ostimme Me Toon hameen, yläosaa siis etsitään yhä. Aape sai NameIt:n pipo/lapanen setin.

Kirppis sijaitsee melkein tuon putiikin naapurissa joten tietysti mentiin sen kautta. Kasa vaatetta...
....sekä toinen kasa jalkoja, käsiä, päitä yms sälää.

Aape sai tällaisen paketin.Sieltä paljastu tämä.Aape istuu vielä kaukalossa, mutta kohta vaihdetaan kun puettava vaatemäärä lisääntyy ja kaukalo käy ahtaaksi. Eetukka vaihtoi kaukalosta pois paljon nuorempana...mutta silloinkin alkoi toppapukukausi.

Ensi kerralla jotain syvällisempää. Tämä meni nyt tällaiseksi shoppailu esitelmäksi.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kaikkea se ikä teettää

Minä aijon mennä ompelukurssille! Ja tässä vaiheessa vanhan käsityönopettajani kuuluu pyörtyä. Varmaan lähestyvä keski-ikä (vai koska se alkaa, liekö alkanut jo) pistää tekemään outoja asioita.

Tahdon kokeilla jos osaan vaikka ommella lapsille semmoiset kimberi-malliset pipot, eikös niistä olisi hyvä lähteä liikkeelle???

Mitähän olisi hyvä hankkia kurssille mukaan? Tässä voisi ompelutaitoiset blogistit vähän jeesata. Nuppineuloja, sakset, kangasta (millaista? onko joustofroteeta vaikea ommella? meidän kylän kangaskaupassa ei edes sitä ollut, oli muutenkin ihan kurja kauppa), mittanauha... Mä olen ihan intoa täynnä! Miku epäilee, että tämä innostus ei kestä...hmm miksihän.

Olen aloittanut toisenkin harrastuksen tai siis kolmannen kun aloitin blogaamisenkin juuri. Olen käynyt hölkkälenkillä (erinäisten blogien innostamana tämäkin) ma, ke ja la iltaisin. Sujuu loistavasti ja olo on mitä mainioin. Tähän innostukseen Miku ainakin tahtoisi uskoa.

Tänään pyörähdettiin perhekerhossa. Kun me aamu-uniset saavuimme muut lähtivät kotiin päikkäreille. Juu voi olla ettei oikein toimi tuo ainakaan keinona tutustua uusiin ihmisiin...

Mari

maanantai 17. elokuuta 2009

Kirppiskeikka

Pyörähdän tuossa meidän lähimmällä kirppiksellä ehkä kerta viikkoon. Jos kus ei löydy mitään ja toisinaan taas enemmänkin. Tänään mukaan tarttui kasa vaatetta lähinnä Aapelle talveksi. Toppahousut, fleecehattu, toppakintaat ja paita sekä Eetukalle hame. Siellä olisi ollut aivan ihana valkopallollinen sininen mekko (L&B), mutta tuo tyttö kieltäytyi jyrkästi pistämästä sitä ikinä päälleen, koska se on sininen....just juu. Sitten niitä ostoksia soviteltiin kotona.


sunnuntai 16. elokuuta 2009

Päiväkin kirkastui

Ihan ensin kysyn kokeneemmilta neuvoa. Lisäsin edellisen kuvan, kun bloggaukseni oli melkein valmis. Vaikka kursori vilkkuu alalaidassa, miksi viimeksi lisätty kuva tulee aina tänne ylimmäksi??? Minä saa sitä mitenkään omalle paikalleen kirjoituksen loppuun!!!
Minä en viihdy keittiössä. Hiki nousee otsalle jos reseptissä on yli viisi raaka-ainetta. Meidän perheen ruokaohjeet sijaitsevatkin minun päässäni ja ovat varsin yksinkertaisia. Kuten tämä, jossa raaka-aineita on kaksi:

-lohi (puolikas tai kokonainen)
-hieman aromisuolaa (aikuiset lisää sitten lautaselle)

Uuniin määrittelemättömäksi ajaksi folioon käärittynä. Se on valmista sitten, kun keittiössä tuoksuu silleen mukavasti uunilohelta. Lisukkeita maun mukaan kylkeen ja valmista on.

Meillä vedetään tätä kerta viikkoon. Kaikki tykkää ja minun aikani ei kulu keittiöhommissa.
Sade loppui ja lähdettiin kävellen/pyörällä puistoon. Me vaihtelemme aina tuota puistoa mihin matkataan. Ehkä harvoiten käydään tuossa 100 m päässä lähipuistossa.

Sateinen sunnuntai

Yrittää, yrittää...
Jippii! Ja äiti saa kuvia vaan selästä, takaraivosta, pepusta tai tyhjästä huoneesta, kun poika on ehtinyt livistää napin painalluksen aikana johonkin. Aapella on päällä Minymon paita (housuja ja sukkia harvoin sisällä leikkiessä on edes päällä koska pito on näin parempi). Eetukka leikkii taustalla omiaan ja raivoaa välillä veljelleen joka sotkee leikit.
Kuluneella viikolla pyörähdin sekä kaupungissa (meidän tapauksessa tämä tarkoittaa Tamperetta), että Pirkkalan Veskassa (joka on yksi suosikki ostoskeskuksiani, kun siellä on aina niin rauhallista ei koskaan tungosta tai parkkiongelmia ja lisäksi siskoni on siellä töissä ja moikkaan hänet usein samalla) ja haalin loppualesta jotain kun niin halvalla sai. Nuo ovat siis Lindexistä ja KappAhalilta kuten kaikki varmaan huomaakin.
Aapen saattelin juuri päikkäreille päällänsä yksi tämän viikkoisista ostoksistani eli tuo fleecetakki 5 €. Joka muuten oli toisella Lindexillä vielä normaalihintaan ja toisella tosiaan tuon vitosen..

Eetukka lähtee huomenna kerhon kanssa retkelle. Toivottavasti ilma on vähän parempi kuin tänään.

perjantai 14. elokuuta 2009

Tänään kotona

Tänään olin muksujen kanssa kotosalla koko päivän (perjantaisin ei Eetukalla ole kerhoa). Aape rakastaa noiden lapioiden raahaamista. Aapella on päässään noin 30 vuotta vanha hattu, jonka anoppi hankki aikoinaan meidän muksujen sedälle...olkoonkin tyttömäinen, mutta minusta se on ihana! Eetukka käytti sitä aikoinaan myös. Ruokalapuista ja rullallisesta talouspaperia huolimatta Aapen vaatetus vaihtuu lähes joka ruokailun jälkeen. Juuri laitoin kymmenkunta paitaa/bodia tahranpoistoliotukseen. Pelkään pahoin, että en onnistu yrityksessäni (tahrat on vanhoja, kun en minä niitä koskaan tuoreena ehdi poistaa).
Meillä on pihassa tällainen rumilus. Hemmetin iso ja pilaa maiseman. Lohdutan itseäni (ja naapureita) sillä, että Eetukan fysioterapeutti melkein niinkuin suositteli sitä :)

Eetukasta on tänä kesänä tullut todellinen neiti ja hän haluaa itse valita vaattensa. Kotipäivinä annan täysin vapaat kädet sisävaatteiden suhteen. Tulos on sitten jotain tällaista... kaikki pitäisi olla aina vaaleanpunaista, prinsessaa, ponia, hellokittyä, kukkia ja sokeria. Kirpikseltä tai oikeasta kaupastakaan ei tahdo enää löytyä mitään jos tyttö on mukana, mikään ei kelpaa tai jos kelpaa niin minä en tykkää. Tuo tykkää eniten perus t-paidoista joissa on jokin "hahmo" ja itseäni ei sama tyyli niinkään miellytä, mutta turha on hankkia kai sellaistakaan mitä hän ei pidä päällänsä kuin itkun kanssa.

Huutispakettien pakkausta olisi luvassa viikonloppuna. Sain myytyä kasan viimetalven toppaa...

Mari

torstai 13. elokuuta 2009

Hieman meistä

Siirsin julmetun määrän kuvia kamerasta koneelle ja tässä niistä muutama. Lupaan tätentyyten parantaa tapani ja siirtää niitä viikottain ja siten julkaista täällä vain tuoreita kuvia. Eetukka lempipuuhissaan tuossa ekassa kuvassa: lotraa jotain "soppaa" jota me kaikki sitten innolla maistelemme kohta. (kuvassa ei valitettavasti ole meidän pihanurmikko)
Meidän pihalla ei kasva mikään muu kuin apila, enkä minä osaa tehdä asialle mitään. Yritetty on, kaikki muu kuolee. Olen onnistunut nappaamaan todistetusti Aapesta tänä kesänä kuvan jossa hän on paikallaan.
Aape yrittää lentoon siskonsa siivin. Tuo nyt vaan kuvaa niin hyvin tuon pojan luonnetta. Ei se koskaan ole paikallaan, aina se yrittää jotain, harvoin kiukkuaa...paitsi silloin jos sen ei anna yrittää jotain...

Minä en ainakaan vielä julkaise meidän perheen aikuisten kuvia täällä. Katsotaan jos joskus rohkaistun. Olen aina itse kameran takana joten minusta ei edes kuvia ole....Mikulta pitänee kysyä lupa.

Eetukka oli tänään toista päivää kerhossa. Se viihtyy loistavasti, vaikka ei ole koskaan missään ennen ollutkaan vieraiden hoidossa. Aape nukkui hetken aikaa siitä kolmesta tunnista ja täytin luppoaikani perustamalla tämän blogin. Muu aika tähän onkin varmaan revittävä yöunista. Mutta onneksi (ja muistan olla tästä aina kiitollinen) lapseni nukkuvat nykyään useimmiten aamulla yhdeksään ja minä siis myös.

Eetukka löysi sieltä kerhosta jo kaltaisensa kaverin, sellaisen hieman aran ja hiljaisemman tytön. Hoitajien mukaan nämä kaksi "löysivät tänään toisensa". Kuinka äidin sydäntä lämmittääkään tuollainen uutinen. Kun hain Eetukkaa kerhosta, huomasin muidenkin tyttöjen kutsuvan häntä leikkiin mukaan. Tuo tekee sille niiiiiin hyvää. Aapen suusta kaivoin sillä aikaa kerhon pihalla kasvavan omenan raakileita.

Aape haluaa syödä meidän kitukasvuisista pensasaidoista marjat. Ne ovat vielä raakoja eikä se marja kuulemma lähde vaatteista pois pesussa, missähän sitä ulkoiluttaisi poikaa tämän syksyä? Testattiin alkuviikosta yhtä uutta puistoa, siellä kasvoi valtava pihlaja, Aape tahtoi syödä sen marjat.

Mari

Testataan nyt vielä kuvan lisääminen


Todennäköisesti viljelen blogissani paljon lasten kuvia. Tämä nyt lähinnä testinä, että osaan homman. Kuvassa Eeetukka kesällä 2009, taisi olla Mikun ekalla lomaviikolla, kun kierreltiin lähiseudun leikkipuistoja (halpaa ja mukavaa lomavietettä noiden pienten kanssa) ja tämä kuva on jollakin semmoisella reissulla napsastu.

Pitäähän nyt minunkin blogata

Mä luen varmaan kymmeniä blogeja ja käytän niihin ihan liikaa aikaa. Nyt on sitten saatava oma. Ja jos SE alkaa jotain napista, että aikaa menee taas enemmän...niin SE ite ehdotti et "bloggaa sääkin".

Luen lähinnä äitien kirjoittamia blogeja jossa ne kertoo perhe-elämästään pienten lasten kanssa...ja niiden muksujen vaatteista. Omastani tulee samanlainen.

Meillä niitä muksuja on kaksi (toivonmukaan joskus kolmekkin....), Eetukka 4 v ja Aape 1 v.

Mä harjoittelen nyt ensin vähän ja toivottavasti opinkin tämän homman pian. Sit saan kaiken muistiin näiltä kotiäiti vuosilta itseäni, lapsiani, tuttuja ja tuntemattomia varten. Saas nyt nähä mainostanko mä tätä blogia tutuille vai en, en ehkä ainakaan ihan heti.

Mari