Salainen ystäväni muisti juuri oikeana päivänä

Olin eilen aivan naatti, vilunväristyksiä, väsymystä ja armotonta korvasärkyä. Tänään varasin heti aamusta lääkärin itselleni. Kiikutin taaperon mummilaan ja menin hakemaan esikoiselle possupiikkiä, jonka saimme puolen tunnin jonotuksella. Pikaisesti kotiin syömään jotain nopeaa ja lääkäriin korvaa esittelemään, tyttö oli minua saattamassa ja luennoi lääkärille oman sairaushistoriansa :) Ulkokorvassa hiukan tulehdusta ja turvotusta, miten sellainen voi aiheuttaa näin järkyttävän korvakivun? kysyn vaan? No voiteella jos ei parane mennään lääkäriin uudelleen. Olo ei muutenkaan ole paras mahdollinen, edelleen vähän viluttaa ja väsyttää.

Lääkäristä apteekin (ja tiimarin, ne eivät ehtineet possupiikityksen lomassa jakaa tarroja joten oli hankittava itse) kautta tyttö uimahallille jossa he kerhon kanssa retkeilivät tänään. Ja kun saavuin kotiin kahvia keittelemään oli salainen ystäväni muistanut MINUA ei siis pelkästään lapsia :) Kiitos!

Eetukka rakastaa askartelua. Tuossa kuva jonka nappasin juuri äsken, tällaiseksi hän jätti keittiön pöydän ennen kerhoon lähtöään. Tuosta kirjasta varmasti löytyy jotain mitä voimme yhdessä tehdä. Ongelmani nimenomaan on että en keksi niitä ideoita... Ja nuo tarrat ovat täydellinen lisä, muksu vonkuu niitä aina lisää ja saatuaan uuden arkin liimaa ne saman tien kaikki johonkin salaiseen muistivihkoonsa.

Tulee niin oma lapsuus mieleen, huomaan joka päivä lisää yhtäläisyyksiä tytön ja minun luonteissa. Aape taas on ihan eri maata, sellainen vauhtia ja vaarallisia tilanteita mies.