Pari paitaa valmistui

Ne on valmiita. Olen itseeni tyytyväinen. Ideat on kopsattu, mutta työtä niissä silti oli aloittelijalle. En olisi itse uskonut pystyväni tuohon. Niin ja kenenkään en anna tarkastella noita ompeleita liian läheltä... Lisää pitää päästä tekemään ja pian.

Ennen nukkumaan menoa piti vielä nopeasti sovittaa toista.

7 asiaa

Sain tunnustuksen, kiitos tästä Hanna ja San-na

Tunnustuksen mukana tulee haaste joka on seuraavanlainen:


Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

1. Minulla on ollut kaksi koiraa staffi ja amstaffi. Enään en koiraa ottaisi mistään hinnasta enkä voisikaan koska mieheni on allerginen. Sinkkuaikana koin niin paljon huonoa omaatuntoa koirien ollessa työpäivät ja kaikki muutkin menot yksin kotona, että ei koskaan enään kiitos.

2. Poden alamäkikammoa. En vain pidä siitä että vauhti kiihtyy tahtomattani ja joudun jarruttelemaan.

3. En "laita" joulua kotiin. Ei siis verhojen vaihtoa, kuusta, kynttelikköjä tai juuri mitään mistä joulun edes huomaisi saapuneen. Ehkä kuitenkin muutama muksujen jouluaskartelu näkyville. Aattoillan olemme mummilassa ja muut päivät jouluna ovat meille vaan normaalia lomaa. Salaa kuitenkin kadehdin ja ihailen tällaisia tosi jouluisia koteja, kuinka toiset vaan jaksavat niin paljon enemmän.

4. Meillä on kotona tasan yksi matto. Neliöitä on 101 ja yksi punainen matto alakerran vessassa halkaisijaltaan n. 50 cm. Puolustelen lattialämmityksellä ja reippaasti imuroivalla miehellä (joka siis lopettaa mikäli hankin matot).

5. Olen maailman surkein puhelimen käyttäjä. Soitan vain siskoilleni juorupuheluita ja kaikki muu on täyttä asiaa ja sitäkin siis äärimmäisen vähän. Puhelinlaskuni ovat maailmankaikkeuden pienimmät. En vain osaa...

6. Tämä on ensimmäinen syksy kun en ole koukussa bigbrotheriin. Olen ylpeä päätöksestäni pysyä erossa siitä roskasta, jota olen niin monta syksyä jo töllöttänyt.

7. Minulla on kaikkien aikojen vilkkain taapero ja poden siitä huolimatta vauvakuumetta...

Aika moni on tämän tunnustuksen varmaan jo saanutkin, mutta haastan:

Annikan taaperorallista ja tassunjälkien Anskun

Triteksin saalis

Eilen vierailin ensimmäistä kertaa Triteksillä trikoita hamstraamassa kuten kuvasta näkyy. Yksi resori ja yksi kangas on kylläkin Kilometri nimisestä kangaskaupasta, mutta kaikki muu tuolta ompelijan aarreaitasta :) Tarkoitus olisi painaa itse kuvia kankaisiin, värejäkin tilasin juuri lisää. Tuo harrastus on kyllä vienyt minut täysin mukanaan. Kun olisin vaan taitavampi ompelija toteuttaisin vaativampiakin töitä, opettajani kurssilla on kyllä aika velho että ehkä hän minutkin saa jotain oppimaan....

Huomenna taas siis saumurin ääreen. Jotain pitäisi saada huomenissa valmiiksikin ja uutta on jo leikattuna joten sinne kurssille ei mennä lorvimaan :)

Ensimmäinen tuunaukseni

Aape on ollut ihan kränä kohta viikon...johtuukohan se rokotuksesta vai hampaista vai ihan ilman syytäkö se kiukkuaa, ei syö normaalisti ja on väsy??? Aina noita omia muksujaan ei vaan osaa tulkita, toivottavasti alkava viikko tuo takaisin ihanan aurinkoisen poikani :)

Eetukka kävi taas tänään ratsastamassa. Alkaa jo sujua aika rennosti ja tyttö ilmiselvästi tykkää touhusta kerta kerralta enemmän. Ponia hän ei pelkää, mutta tallilla pyöriviä koiria ja kissoja kyllä loikkii karkuun, hassu.

Kirppikseltä nappasin matkaani eurolla naisten topin koossa 42. Tämä lienee ensimmäinen varsinainen tuunaukseni aikuisten vaatteesta lasten vaatteeksi. Eetukka sai siis mekon. Kesämekkohan tuo on mutta liehukoon siinä kotona, kangas oli mielestäni vaan niin nätti.
Tiistaina minulla on luvassa vapaapäivä (muksut mummilaan) jonka vietän mm. kangaskauppoja kierrellen.

Jotain valmista

Ompelukurssi on tuottanut jo jotain valmista....
Lisäksi on valmistunut eetukalle hame, mutta se on jäänyt kuvaamatta.

Jotain on tulossa....

Tuohon kangasväreillä painamiseen olen saanut innostusta, ideoita ja ohjeita TÄÄLTÄ, kiitos!

Eetukka alkaa olla terve ja tuo viimeksi mainitsemani tauti siis enään seurannassa. Onneksi pääsimme näin helpolla, olen ymmärtänyt että aina se ei suju ihan näin kivuttomasti.

Kirppikselläkin on tullut taas pyörähdettyä ja jotain ostettuakin, mutta ne ovat jo pyykissä joten kuvailen sitten käytössä niitä. Kirpulta aape sai myös kolmipyöräisen jonka päällä se kovin ylpeänä istuksii pihalla :)

Henoch-Schönleinin purppura

Varasin Eetukalle aamulla lääkärin tälle illalle. Äsken kotiuduimme Taysin lastenpolilta. Sinne vei siis tiemme Mehiläisen kautta. Diagnoosi siihen ensin vesirokoksi sitten allergiaksi epäilemääni ihottumaan olikin varsin eksoottinen Henoch-Schönleinin purppura. Vain noin 200 lasta vuodessa sairastuvat suomessa. No toistaiseksi tauti on lievä ja elämä jatkuu normaalina. Nyt vain tarkkailemme oireita, jotta hakeudumme takaisin sairaalaan ajoissa mikäli tauti alkaa uhata munuaisia...

Tässä lisätietoa kiinnostuneille.

Tyttöni on reipas ja aivan ihana. Olen niin onnellinen ja onnekas, että lapseni ovat terveitä ja tämäkin pieni vaivamme vaikuttaa toistaiseksi harmittomalta. Nyt väsyttää äitiäkin. Hyvää yötä.

Isin housuissa

Lyhensin 10 cm puntteja ja muutaman sentin olkaimia ja kas 70-lukuisista isin pöksyistä tuli aapelle sopivat. Koko pieneni koosta 110 cm noin kokoon 80 cm....oudonmallisia me ollaan oltu, me 70-luvun lapsoset : )