perjantai 9. huhtikuuta 2010

Kotiin on aina niin ihana palata

Me mökkeilimme viikon. Sillä välin oli lumet kadonneet kotipihalta. Reissussa oli mukavaa, mutta omaa kotia ei voita mikään, kyllä se vaan niin on.


me ulkoiltiin, leikkien...


ja kävellen

Josta tulikin mieleeni, että kuinka paljon teidän 4-5 vuotiaat kävelee???
Siis kuinka pitkiä matkoja, ilman armotonta nurinaa ja narinaa että he eivät jaksa enää askeltakaan???
Koska aihe kiinnostaa voitte arvata, että meillä kyllä kävellään, mutta kyllä se hermoja riipii se natkutus, että "ei jaksa", "sä et odota" ja "ei noin kovaa".

Eetukalla on kyllä muutenkin nyt menossa jokin ihmeen narina kausi. Hän on aina ollut ns. kiltti lapsi ja "helppokin", voin myöntää (nyt aapen äitinä tiedän mitä helpon vastakohta tarkoittaa!!!). Viime aikoina me ollaan matsattu mahdottomasti. Neiti huutaa asiansa ja hermostuu jos häntä ei noteerata millisekunnissa. Toivottavasti kyseessä on ohimenevä ärripurri ajanjakso, jonka tarkoitus on vaan kasvattaa lapsestani himpun verran taas kypsempi, tasapainoinen ja fiksu tai jotain...

Huomenna pääsen ompelemaankin taas oikein kunnolla, kun lapset ja miku lähtee päiväksi mummilaan. Viime yönä luin oikein urakalla blogeja, jotten jää mistään tärkeästä paitsi. Elämä normalisoituu.

Ihan mielettömän hyvä arvontakin olisi taas meneillään, tällä kertaa PimPamilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti