Sikarokottustasa-arvottomuus pistää kiukuttamaan

Minä harvoin TOSISSANI hermostun yhteiskunnallisista asioista. Mutta nyt tämä rokotushässäkkä saa kyllä vähän vihaiseksi.

Äitinä tietenkin olen sitä mieltä, että lapset tulisi rokottaa ensisijassa tai siis rokotus tulisi saada jos sen haluaa. Kaikilla lapsilla tulisi olla samanlainen kohtelu. Ei asuinkunnan tulisi vaikuttaa viikkotolkulla rokotusajankohtaan.

Ystäväni kotikunnassa rokotettiiin viikko sitten KAIKKI neuvolaikäiset lapset ja koululaisellekkin rokotteen sai kun vähän kävi neuvolantädille huoltaan purkamassa. Huomenna rokotukseen ovat menossa ystäväni 70-80 vuotiaat vanhemmat, siis täh??

Me olemme saaneet rokotteen tuolle alle 3-vuotiaalle, mutta neljän vanha odottelee omaansa vielä pari viikkoa. Ystävieni lapsia naapurikaupungissa ei ole rokotettu lainkaan ei siis alle 3-vuotiaitakaan, homaa ei ole edes aloitettu isossa kaupungissa, rokotusaikaa ei ole ilmoitettu...ei mitään!!!

En vaan voi käsittää että jotkin kunnat osaavat hoitaa asiat niin paljon paremmin ja toiset eivät sitten lainkaan. Vai jaetaanko rokotteita epätasa-arvoisesti ympäri suomenmaata???

Ehkä poistan tämän kirjoituksen jahka lepyn :)

Ulkoilua

Yskittää ja nuhattaa edelleen koko koplaa, mutta sisällä ei vaan jaksa kökkiä kaiken aikaa joten tänään ulkoiltiin märässä lumessa.



Voi sitä riemua minkä pieni mies sai ensimmäisistä stiga-kyydeistään. Eikä tuota huimannut mäenlaskukaan :)

taudin kourissa

Meillä on flunssa tai sikainfluessa tai mikä nyt lie. Minä ja muksut valumme räkää ja voi että sitä muuten riittää. Minulla koskee korviin ja päähän ja muutenkin on veto pois, mutta kuumetta ei ole ollut. Saas nähdä onko tämä nyt sitten sitä sikajuttua vai ei mutta ei tämä kivaa ole. Ehkä tästä vielä toivutaan....

Ulkona on tietenkin ollut aivan loistava ilma viimeiset neljä päivää mitkä olen viettänyt visusti sisätiloissa oloani voivotellen. Tyypillistä säkääni.

Naamiaisissa

Perhekerhossa oli eilen halloween-naamiaiset. Siellä yritin räpsiä kuvat lapsosista, mutta eihän ne siellä poseeraa saatikka ole paikoillaan, mutta mukanani oli siis keijuprinsessa sekä kissa joka muistutti pesukarhua.... Kivaahan siellä oli, minun hommani perhekerhossa on juosta pari tuntia taaperon perässä ja poimia sitä pois pöydiltä sekä estää pikkuvauvojen runnutus....eetukka sitten osallistuu askarteluihin, satuhetkiin ym. yhteistoimintaan. Koska tuo poika järkiintyy???

Mitään kaunistelematta - näin eetukka ja taapero asuu

No ok myönnetään sen verran, että tyhjensin eetukan huoneen lattian ja petasin sängyn.
Ensin eetukan huone:


Sitten aapen kammari, jossa järjestys on outo käytännön syistä...ainokaiset huonekalut rivissä toisella seinustalla ja toinen seinä ammottaa tyhjyyttään. Ompahan tilaa leikkiä edes vähän eikä tuo termiitti yllä juuri nyt mihinkään pahantekoon sängystään. Lelut yleinsä lattialla kuten nytkin.
Ja sitten ne häpeäpilkkuni eli vaatekaapit, joita pinoja tarkkaan järjestävät blogistit varmaan säikkyvät....muttakun tuo tyttö ottaa itse vaattensa ja aapekin järkkää alahyllyn omastaan aina uusiksi....seliseli

Eetukan kaappi on hänen huoneessaan:
Taaperon vaatteet sijaitsevat meidän vanhempien makkarissa john teetin jättimäisen liukuovikomeron:

Ulkovaatteet ovat sitten meidän täpötäydessä eteisessä, josta juttua ehkä myöhemmin....kaipaan siihen apua, en oikeasti keksi miten sen saisi toimimaan.

Viikko se taa vierähti

Käsittämätöntä kuinka nopeasti aika menee. Viime päivityksestä on viikko, vaikka blogi on pitänyt päivittää "ihan kohta" ja "heti kun on aikaa".

Meillä on ollut iso potilas. Miku nyrjäytti nilkkansa ja oli lähes liikuntakyvytön sunnuntaista tiistaihin, nyt tilanne on jo hyvä. Huokaisihan tuo jossain vaiheessa, että olisi tosi kurjaa jos tällainen olisi pysyvä tila...niin totta...ollaan siis taas onnellisia terveydestämme.

Sunnuntaina kävin eetukan kanssa teatterissa katsomassa Lumikin. Kiva pieni yksilösuoritus näytelmä, jossa siis oli vain yksi näyttelijä ja hän kertoi tarinaa ja samalla esitti eri hahmoja. Tässä kuva neitokaisesta teatteriasussaan.
Vietimme tällä viikolla päivän ideaparkissa. Luistelua, piipoossa temuamista, viiru ja pesos elokuva johon muuten siskoni kanssa laitoimme tytöt (4 ja 5 vuotiaat) toiveikkaana keskenään ja menimme itse aapen kanssa kahville, yllätykseksemme ei näitä serkuksia oltukkaan heitetty leffasta pihalle :) eli siis muksujen ehdoilla mentiin mutta shoppailtiin kuitenkin ihan hiukan. Sukkahousuja eetukalle ja Ticketin välikausihaalari aapelle kevääksi, otin koon 86 saas nähdä kasvaako poika niin suureksi kevääseen mennessä, no käy se ainakin ensi syksynä sitten. Niin ja sitten tein löydön josta olin jo menettänyt toivoni. Eetukan huoneen ovessa on lukenut puisilla vaaleanpuna/ruskea kirjaimilla jo vuosia hänen nimensä. Aapelle kyselin niitä myös heti pojan nimijuhlien jälkeen, mutta liike sanoi että ei niitä enää valikoimiinsa tilaa, mutta nyt niitä olikin ja sain vaaleansini/ruskea kirjaimet lätkiä tänään paikoilleen aapen oveen :)

Aape on nukkunut tosi surkeasti ja siis minä myös. Mikukaan ei ole voinut kipeällä kintullaan kinkata tuttia tyrkkimään pojalle välillä. Suuria luomuksia en siis ole saanut aikaiseksi, mutta tänään ompelukurssilla valmistui eetukan kaprit ja aapen kalsarit. Mörön painoin pepun puolelle.
Työn alla seuraavaksi jotain eetukalle...

Pari paitaa valmistui

Ne on valmiita. Olen itseeni tyytyväinen. Ideat on kopsattu, mutta työtä niissä silti oli aloittelijalle. En olisi itse uskonut pystyväni tuohon. Niin ja kenenkään en anna tarkastella noita ompeleita liian läheltä... Lisää pitää päästä tekemään ja pian.

Ennen nukkumaan menoa piti vielä nopeasti sovittaa toista.