Salaista, siivousta, ystäviä ja lapsi jumissa

Otsikkon onkin tiivistetty tämänkertaiset asiani.

Olen vihdoinkin saanut joulusiivouksen alkuun ja huomenissa varmaan jo loppuunkin.

Ystäviä on tapailtu: perjantaina ravintolassa, tänään kyläilemme ja huomenna kestitsemme vieraita. Tämä tekee erityisen hyvää minulle!

Salainen ystävämme muisti meitä joulupaketeilla:


Joita tietenkään emme malttaneet jättää aattoa odottomaan:
Vaan pistelimme suklaan suihimme ja rakentelimme pientä kuutiopalapeliä:
Kiitos salaiselle ystävällemme tästä piristyksestä.

Olikohan se maanantaina kun soittelin jo apuakin paikalle aapen saadessa itsensä totaalisen jumiin. Jalka oli tungettu pinnasängyn raosta semmoiseen asentoon, että siihen koskeminen sai aikaan karmean huudon. No ukin päästessä pihaan sahan kanssa sain juuri pojan irti nostamalla jalan kattoa kohti ja sitten hivuttamalla pinnojen välistä pois. Kylläpä säikähdin... seuraavaa kertaa odotellessa.

Väärät hommat mielessä

Minä vaan ompelen vaikka siivota pitäisi. No kai se joulu tulee vähän valmistautumattomanpaankin kotiin. Tässä pari ompelusta, jotain muutakin on tullut valmiiksi, mutta ovat kulkeutuneet kuvaamatta käyttöön...
Suuritöinen oli tuo printti paidassa, silti suunnitteilla jo uusi. Tuota aplikointia en vaan osaa, kohta luovutan. Ei tuo konekkaan varmaan ole paras mahdollinen siihen hommaan. Siksakki ei ole tasainen ei sitten millään. Niin ja ideoita noihin kuviin on varmasti tarttunut joistakin lukemistani blogeista. Silmät kun näkee jotain niin aivot niitä myöhemmin työstää. En siis ota kuvien suunnittelusta kunniaa, mutta en myöskään muista alkuperäistä idean lähdettä, anteeksi.
Mustat saumurilangat on jo tulossa, hätähousu vaan ei malttanut odottaa niitä tähän tunikaan.
Kaikki kaavat on muuten Ottobrestä ja kankaat Triteksiltä. Kangasvarastot hupenee kuten oli tarkoituskin ja tein viiden metrin tilauksen Kangastukkuun.

Pitäisi opetella kuvaamaan sillälailla kauniisti kuten monet blogistit tekevät, mutta ensin opettelen aplikoimaan...

Pakkaspäivää

Montako mandariininsiivua mahtuu kerralla pieneen suuhun... joo kuva ei liity nyt mitenkään mihinkään.

Joulusiivo odottelee edelleen tekijäänsä. Minä olen keskittynyt liikuntaan, selkä alkoi taas oireilla joten olen uinut ja kävellyt paljon. Lastenkin kanssa käveltiin lauantaina puistoilemaan kolmisen kilometriä suuntaansa. Takatullessa eetukka jo hiukan natisi.

Tässä ollaan tosin vielä menomatkalla.

Joululahjat rupeavat olemaan aika hyvin hankittuina, jotain pientä olen jopa ommellut paketteihin.

Eilen aloitin mittavan sabluunaväritystyön aapelle leikattuun paitaan ja päätin taas että ei enään koskaan, mutta joo eiköhän sitä tule taas joskus hurahdettua.

Kohta on vähintään suunniteltava sitä joulusiivoa...

Lasten tahtiin

Otsikon mukaista menoa ollut jälleen tai no ainahan se on.

Lauantaina laavuiltiin nelisen tuntia. Lopulta aape nukahti sylissäni nuotion ääreen.
Eilen järjestin lasten pikkujoulut. Muksuja oli kahdeksan, tässä kuva kuitenkin vain omistani. Aapen mielestä tonttulakkia on kivempi roikottaa kulkusesta, päässä se ei viipynyt kuvauksen vaatimaa aikaa. Poika ei muutenkaan viitsinyt olla paikallaan sitä aikaa, että salama olisi ehtinyt välähtää.
Eetukka pukeutui äidin tekemään mekkoon, joka on Iinun kankaista tehty. Onnistui mielestäni ihan kivasti. Jouluinenhan tuo ei ole, mutta mitäs sitten...
Ai niin. Talonkin sain kasaan. Tämä muistuttaa enemmän sitä muumipeikon rakentamaa rötisköä kuin varsinaista muumitaloa, mutta voin kertoa, että olen edistynyt huimasti viimevuodesta. Kuvaa viimevuotisesta en julkaise...ehei.

Niin ja huomautus vielä, että tekstistäni uupuu varmasti ooo kirjaimia. Näppäimen välissä on varmaan jtain sapuskaa ja sitä saa painaa tosissaan....

Pipari poikineen

Ensin leivotaan...
Sitten koristellaan....
Näistä äiti liimaa talon.
Nämä eetukan taideteokset on ihan syötäväksi tarkoitettu, jos noita nyt raattii syödä kun ovat niin hienoja.

Huh oli siinä kyllä hommaa, mutta niin kivaa. Aape oli taktikoidusti päikkäreillä tämän huvin ajan.

Hyvää päivää

Tästä tulee loistava päivä.
Ulkona paistaa aurinko ja paukkuu pikkupakkanen.
Illalla on kerhossa joulujuhla ja tämä äiti varmasti pidättelee kyyneliään, kun oma jälkikasvu esiintyy ensi kerran tällaisessa tilaisuudessa.
Toivotan oikein mukavaa päivää myös kaikille muille.
Nyt juon kupin kahvia...

Iso pieni poika

Aapen vauvamuistokirjaa on päivitetty paljon vähemmän kuin eetukan vastaavaa. Noh näin on varmaan kaikissa perheissä, että esikoisesta niitä muistoja vaan jaksaa ja ehtii kirjata toisella tapaa.

Nyt kuitenkin Annikan innoittamana kirjaan tähän vähän mitä aape jo osaa ja mistä tykkää...

-Nousee ja laskee raput pystyasennossa kaiteesta kaksin käsin kiinni pitäen. Ulkona kuitenkin peruutta terassilta alas yhdenkin askelman.

-Juoksee jo melkoisen kovaa sisällä ja itseasiassa ulkotamineissakin.

-Kiipeää kaiken mahdoillisen päälle (tuolit, pöydät, meidän korkeahko sänky tosin tuolin avustuksella) ja roikkuu joka paikassa esim. "vetää leukoja" käsienpesualtaassa riipaten, roikkuu pinnasängyn reunassa, portaiden porteissa...

-Tykkää juoda eetukan pillipullosta, juo itse nokkamukista tosin tätä on vahdittava koska hörppyjen jälkeen muki lentää välillä kaaressa ja piimä sen mukana. Lusikka hommista ei tajua juuri mitään tai no äidin laiskuutta, kun en vaan jaksa sitä sotkua vielä, kohta on annettava enemmän vapautta tässä asiassa...

-Potta on aapen mielestä jokin kammottava kidutus tuoli jossa joutuu istumaan paikallaan, EI KIITOS! Ilman vaippaa jos pissa tulee lattialle, poika katsoo ihmeissään pisukaarta ja sitten iskee nätisti jalkansa lammikkoon ja nauttii kosteasta lätinästä.

-Mene nukkumaan mielellään päiväunia sekä yöunia. Useimmiten ehkä yksi herätys yössä tuttien kadotessa yön pimeyteen (tämä tilanne voi muuttua koska tahansa siksi nautin nyt kun voin).

-Leikkejä:

Leikkii mielellään autoilla, pyörittelee sormillaan renkaita yms.
Heittelelee tavaroita ulos lelukopasta tai muuten vaan (ei kovin kiva leikki).
Selailee pahvikirjoja mieluiten sylissä, kivan rauhallista.
Kantaa tavaroita kasapäin valitsemalleen uhrille, touhutunnilla eräs äiti joutui vastaanottamaan aapen kantamia ja ojentamia hernepusseja kiusaantumiseen asti.
Tyhjentää äitin lipastonlaatikkoa kiikuttamalla kyniä ja muuta johonkin jemmaan ja joskus jopa takaisin laatikkoon.
Juoksee nauraen karkuun jos hänellä huomataan asiaankuulumattomia tavaroita, hurjan hauskaa.
Painii siskon kanssa.
Nukenrattaiden työntäminen ympäriämpäri alakertaa.
Imurilla ratsastus.
Sotkee petsoppi ja ponileikkejä niin mielellään nappaamalla muutaman tärkeimmän:)

-Näin me ymmärrämme toisiamme:

anna
kenkä
pää
ukki (äitiäkin hän ennen tapaili mutta nyt jäänyt unholaan)
nntti (tutti)
kää kää (kiikkaa eli siis keinumista tahtoo hän)
pprrr (räkä pärskyen tämä meinaa kaikkia moottoriajoneuvoja)
pa (pallo mutta myöskin lamppu)

Sanoja ei siis vielä ole paljon, mutta hyvin tuo pärjää karjumalla tuota ANNA sanaansa ja hyppimällä tavoittelemaansa kohti :)

Puhetta tuntuukin sitten ymmärtävän jo hirmuisesti paitsi sanaa EI hän ei tunnu jostain syystä sisäistävän...