eppäkeettuja...eikun palloja ja sieniä

Kaksivuotiaan mielestä näissä kankaissa on eppäkeettuja vaikka kovasti kärpässieniltä vaikuttavat mielestäni :) varsinkin edellisen postauksen vaatteita pitäessään pieni mies osoitteli paitaansa ja totesi näkevänsä leppiksiä...



paita on serkkutyttöselle


punaiset serkulle ja ruskeat pöksyt eetukalle

Jäljelle näistä ihanista kankaista jäi inhottavia kapeita suikaleita joista ei oikein mitään saa, no täytyy yrittää vielä mielikuvituksen kanssa jotta saadaan eetukallekkin paita.

kärpässieniä

Aape sai paidan ja pöksyt. Näyttää pyjamalle ja toki sitä niinkin voi käyttää, mutta ihan päiväkäyttöön ajattelin ja käytettäväksi eri aikaan jotta pyjamavaikutelma häviää.

Nämä saksasta tilatut kärpässienitrikoot ovat muuten ihanan tuntuisia ja mielettömän joustavia, täydellistä kangasta muksuille.

hitaasti hyvä tulee

Rinnakkaisblogistani on luettavissa syy siihen, että en ole ehtinyt/jaksanut mitään ommella. Nyt on kuitenkin yksi projekti valmis, eetukan syystakki. No oikeasti tämä on vuoriton joten lähes kesätakki, mutta ehkä ehtii pari kertaa päälle ennen pakkasia.

Aapen takista taidan tehdä suosiolla hieman reilun, jotta mahtuu päälle vasta ensi kesänä, meinaan jos sitä ommellaan yhtä pitkään ja hartaasti kuin tätä on ulkona reippaasti miinusasteita takin valmistuttua...



Kaavat Ottobresta muistaakseni vuodelta 2005.

päikkäripaita

Pikaisesti Aapen päikkärien aikana tuhosin palan raitakangasta ja tein peruspaidan syksyksi.

En anna itselleni lupaa ostaa uusia kankaita ennenkuin suurin osa entisistä on muuttunut vaatteiksi, siksi nyt syntyy perussettiä ja ehkä jotain kivaakin lähiaikoina...

pallokangas silputtu

Muutto on kai nyt virallisesti takana, kun ensimmäiset uudessa kotikunnassa ommellut vaatteet valmistuivat. Pallokangas on muistaakseni tilattu saksasta aikoja sitten.... on vaan jäänyt ompelematta (kuten niin moni muukin hamstrattu metri).

Kaavat kaivelin varastoistani molemmat piirretty Ottobrestä:

- Aapen paita 6/08, vanha suosikkikaavani, josta tarvisin piirtää suuremman version tämä on tehty 86 cm ja reiluilla saumavaroilla :)

- Eetukan tunikamekko 6/07

Kangasvarastot kasvaa

Nämä ihanuudet saapuivat saksasta. Kunhan muutto on ohi varastan jostain aikaa ja ompelen. No ihan oikeasti uskon, että syksyllä ilmojen ollessa kurjempia ompelu taas maistuu.

Nyt aika menee siis lomaillessa (miku siis lomilla). Ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua. Siinä sivussa hoidellaan muuttoa. Myös talon suunnittelu etenee pikkuaskel kerrallaan, mutta kohta rytisee, syyskuussa viimeistään :)

Juhlamekkohan siitä tuli

Valtava liuta kuvia jotta mekon tuleva omistaja äiteineen näkisi mitä tästä tuli. Tulkaahan sovittamaan, vyö saattaa olla liian pitkä. Rusetin saa helposti pois jos se ei miellytä, itse en ole siitä ihan varma... Askartelen tuohon vielä pussukan samasta kankaasta, jossa neiti voi kantaa ehostustarvikkeensa juhlissa.

Ottobren kaavoja muokattu aikalailla. Kakki kankaat Eurokankaasta.

Olipa kiva ommella pitkästä aikaa ja vielä jotain työläämpää.

Eetukka vaatii että meidänkin suvussa pitää järkätä häät jotta hän saa juhlamekon (olis meinaan kelvannut hänellekkin tuo, varsinkin tyllialushame tuntui olevan mieluisa). Eetukka kyllä ensin ihmetteli että "miten se niina-serkku voi mennä häihin, kun on vasta lapsi" kuvitteli tämän siis morsiuspuvuksi :)

Mitä ilman sinä eläisit vuoden?

Eli otsikossa on kysymys, toivon että jaat vinkkisi ja ideasi miten minä nyt pakkaisin.

Tarkoitus on siis viedä väliaikaisasunnolle mahdollisimman vähän tavaraa ja kaiken mitä ilman pärjää varastoimme mummilaan. Väliaikaisasunnossa punkkaamme kuitenkin reilun vuoden, siis kaikki vuodenajat, yhden joulun (tosin juhlimme mummilassa), lasten synttärit (aapelta jopa kahdet mahdollisesti) eli arkea ja juhlaa, normaalia elämää, jopa yövieraita.

Nyt olen pakannut yhden laatikon varastoitavaksi: astioita mm. viinilasit ajattelin että juodaan jokavuotinen viinimme mukeista, ai niin me ei juoda joka vuosi viiniä :) nämä siis ehkä joutaa.

Mitä olen vielä ajatellut varastoida:

- lisää astioita

- lakanoita ja muita liinavaatteita, eikös muutamalla setillä pärjää jopa yrjötaudissa....

- koriste-esineet ja taulut, varmaan melkein kaikki, emme viitsi naulailla ja porailla mitään vuokrakämpän seiniin, saisimme ne sinne paikoilleen puolen vuoden kuluttua aikaisintaan ja sitten kohta saisikin jo taas pakkailla pois

- pärjäänkö ilman valokuva-albumeita yms. muistoja?

- arkistoidut paperit, voihan tarvimaansa sitten penkoa siellä mummilassa jos merkkaan laatikot....

Miku ja muksut lähti järvelle. Minulla on siis vapaapäivä, tekemistä piisaa, mutta ehkä ehdin jopa ommella. Tai sitten luen noita keittiökuvastoja joita haalin eilen kasan....

Ompelukoneet on nostettu pöydälle

Asuntonäytöt saattavat olla tällä erää ohi ja ompelukoneet valtasivat heti olkkarin uudelleen. Ellei mitään yllättävää ilmaannu meistä tulee pian vuokra-asujia hetkeksi (no aika pitkäksi hetkeksi), olemme siis saaneet hyväksyttävän tarjouksen. Vaikka vuokrakämppämme on pieni sinne tehdään ompelunurkka ihan varmasti.

Nyt kuitenkin olen saanut aikaiseksi pari tuollaista mansikkalätsää (eetukalle ja niina-serkulle) sekä tunikan joka menee lahjaksi. Tunikan väänsin ilman kaavoja ja taitaa olla aika suuri, meni jopa minulle puserosta vaikka on tarkoitettu 9-vuotiaalle tunikaksi...

Suunnitteilla on seuraavaa:

- niina-serkun juhlamekko kesähäihin

- aapelle housuja (jätkä on kasvanut)

- syksyksi takit molemmille omille

- syksyllä on lähes kaikki lähilasten synttärit, lahjon itsetehdyllä, joten nämä on suunniteltava

Lisäksi pitää muuttaa ja suunnitella/kilpailuttaa yksi omakotitalo....

RuttuNuttu arpoo ja minä en tee mitään näytettävää

RuttuNuttu järjestää ensimmäisen arvontansa ja osallistujia tulee taatusti olemaan PALJON.

Minä en edelleenkään voi esitellä luomuksiani, olen kyllä ommellut: veneeseen istuintyynyn päälliset ja verhot. En nyt kuitenkaan valokuvannut niitä, kovin valokuvauksellisia kun eivät olleet. Tai toki ne varmaan kivat on kunhan ne saadaan paikoilleen paattiin.

Pääasiassa aikani vie (lastenhoidon ohella siis) tuon toisen blogini aihealue :) vilkaise siis sinne jos taloasiat kiinnostaa.

Viikon tapahtumat

Kerhon kevätjuhlassa näimme tänään huimia sirkustemppuja, eetukka edusti äidin tekemässä mekossa.

Näissä juhlissa tulee surkeita kuvia ja jos yrittää keskittyä enemmän kuvaamiseen jää show näkemättä, mielummin ehkä tallennan nuo hetket muistoihini kuin kameraan.

Perhekerhon kanssa retkeilimme eilen Särkänniemen eläinpuistossa, säästyimme sateelta, eikä ponit purreet aapea vaikka se leikkikentältä karkasikin pari kertaa turhan lähelle niitä ihmettelemään. Eetukkaa ei elukat juuri kiinnostaneet vaan ennemminkin leikkipuiston liukumäet. Aape taas tykkäsi kovasti eläimistä. Kun aitauksen luona aina kerroin mikä eläin on kyseessä, poika sitten hokemaan sitä "laama, laama". Tämä puheenkehitys on nyt niin huimaa. Aina joskus pysähtyy sitä ihmettelemään, kun huomaa toisen käyttävän kerran kuulemiaan sanoja. Muuten ikävaihe on KAMALA! Läpsiminen ja lyöminen on pahinta (siskoa etenkin kurittaa ja äitiä tietty), nauraa hurjana kaikille kielloille ja rangaistuksille. Vielä hetki ja rangaistukset menee jakeluu, sitten helpottaa, eikö niin?

Ompelu on nyt tosi vähissä, mutta sentään jotain. Hattu.

Myynnissä Ticket

Aika ei ole ihan otollinen, mutta laitanpa tiedon tänne kuitenkin. Olisi tarjolla ylimääräinen Ticketin sadepuku koko 110 cm. Tilasin ja koko olikin pienempi kuin Ticketissä yleinsä eli eetukka tarvitsikin koon 116 cm ja saikin sen. Tämä jäi yli, osta pois! On siis uusi ja käyttämätön.

Hinta 35 € + mahdolliset postarit, mutta nouto olisi ehkä viksumpi eli edullisempi (Kangasala tai Tampere). Saataisihan tuo tulla parissa kirjeessäkin en ole vielä testaillut....

Jos tätä kautta ei mene puku päätyy huutikseen tai kirppikselle.

Viestiä kommenttilootaan sähköpostiosoitteen kera niin otan yhteyttä.

Pikku hiljaa tapahtuu...

...ei tosin mitään ompelujuttuja.

Minun lienee aika perustaa toinen blogi. Tämä todennäköisesti hiljenee kovasti keväsestä tahdista, mutta toivottavasti ei sammu, ei saa sammua, koska minä tarvitsen ommella (se hermolepo).

No mitä se toinen blogi sitten käsittelisi? Talonrakennusta, oman tuvan tekoa, raatamista, suunnittelua yömyöhään, budjetin ylitys pelkoja. Sitäpä se.

Tilanne on tällä hetkellä tämä: tontti on varattu, nykyinen asunto meni myyntiin noin tunti sitten (yritämme ensin myydä itse), talopakettineuvottelut ovat aivan alkusuoralla, mutta kuitenkin jo käynnissä. Tämä on varmasti stressaava ajanjakso elämässämme, mutta ah niin antoisa (vai meneekö se niin että kaikkihan noin alussa sanoo, katsotaanpas vuoden kuluttua mitä mieltä olen projektin antoisuus osiosta).

Näistä lisää siellä uudessa blogissa jahka ehdin sen perustamaan :)

Ehkä tänään ompelen iltamyöhällä, vaikka juu todennäköisemmin tutkin jotain lämpöpumppuja, väännän budjettia tai haaveilen kylppärinlaatoista...

Päässä tapahtuu niin paljon

Ompelu ei nyt ole päällimäisenä mielessä (no kenelläpä olisi näillä keleillä). Tein kuitenkin hitaasti ja varmasti parit poikien shortsit, menevät lahjaksi eivät siis jää meidän kaappeja täyttämään.

Mielessä siis pyörii muut jutut ja jahka tämä jossittelu joskus toivottavasti loppuu alan hehkuttaa asiaa täälläkin.

Koneita en kuitenkaan korjaa pois olohuonettamme kaunistamasta vaan ompelen varmasti välillä, kun inspis iskee ja tarvitsen hermolepoa muista stressaavimmista asioista. Olen muuten huomannut, että jos alan ommella hermostuksissani, minä rauhoitun, saan unen helpommin ja stressi laukeaa. Mahtavaa että SE harrastus on löytynyt.

Ollaan ulkoiltu paljon tai siis enemmän (kuten varmaan kaikki). Vaikka eetukka raukka jää välillä mielummin sisätiloihin, koska tänä vuonna siitepölyt tuntuvat kiusaavan taas ankarammin. Lisänä muksuilla pyörii lievä flunssa.

Kohta loppuu eetukan kerho, muut harrastukset onkin jo jääneet kesätauolle. Aikaa on enemmän, päivät on pitkiä, mutta ei se aika pitkäksi käy :)

Isi leikkasi kesätukan

Lapset sai kesäpöksyt. Mukavan oloiset tuli. Samantyyppisiä varmaan tehtävä lisääkin.

Aape sai myös pipoversion numero kaksi, mutta vähän liian kireä on tämäkin...
...vaikka isi leikkasikin kesätukan. Äitiä vähän itketti kun viimeisetkin vauvankiharat putoili pois, mutta kai tähä tottuu ja nopeastihan tuohon sänki kasvaa. On se vaan jo iso ja ihan pahiksen näköinenkin nyt :)

Hullu pipoperhe

Meidän perheen voi lähiaikoina bongata lähiseudun leikkipuistoista näillä tuntomerkeillä:
Pipot järjestyksessä vasemmalta alkaen: miku, minä, eetukka ja aape. Aapelle pitää tehdä uusi tämä kiristää poikaparan aivoja ja ehkä muutenkin teen lapsille vähän iloisemman väriset, nyt lähinnä harjoittelin. Lapsilla on vähän enemmän tuota tonttuhiippaa, mikulle hiippa ei kelvannut, miksihän?

Piti siis tehdä nopsaan kevyet kesäpipot ja nopsaanpa teinkin, sillä aikaa kun muut söivät lautasensa tyhjiksi. Kankaat on sitä mitä jämälootasta löytyi. Malli leikattu vapaalla kädellä.

Tein jo toisen hameen Ottobren 1/10 kaavoilla. Tämä ei kuitenkaan ole Eetukalle vaan menee lahjaksi, toivottavasti ei ole saajan makuun liian retro... kokokin jännittää.

Neitosten kesämallistoon

Eetukan kaappi täydentyi capreilla. Ihan yksinkertaiset, mutta kivat kuitenkin. Samanlaiset olisi tarkoitus pyöräyttää serkullekkin, jos kelpaa?

Tikkasin kuminauhat kiinni ja nyt epäilen että puntin kumppareista tuli liian kireät kun jättivät ihoon sen ryppyjäljen...mitenkään korjattavissa? Paitsi tietysti puntti pätkäisemällä, mutta sitten ne taitaa olla liian lyhyet, muuttuvat shortseiksi.

Lataamani kuvat muuten suurenevat klikkaamalla, joskus kankaasta ei saa näistä pikkukuvista mitään selvää. Näissä on turkooseja pilkkuja. Kaava on itse muokkailtu ja kangas Saksasta.


Siskoni 6-vuotias tyttö kävi ihan itse Triteksiltä valkkaamassa trikookankaita, joista täti muovaa kesähepenettä, no tässä sitä nyt on. Yläosan teen vielä myöhemmin, sen verran kankaita jäi. Ihan hyvä värisilmä tuolla 6-v:llä :) Eetukka kiehuu kateudesta kun hänelle ei ole tulossa juuri samanlaista hamosta...ihan kuin tuo hamepulasta kärsisi....

Kaava on varsin simppeli: etukappaleelle kolme suorakaidetta aina toinen toistaan pidempiä alaspäin mentäessä ja taakse samat. Korkeuttahan noissa voi sitten säädellä neidon säärien pituuden mukaan.

Jotain pientä

Hieman olen ehtinyt ommella.

Aape sai kaprit, mutta sovitus sitten kertoo näyttääkö ne pieneksi jääneiltä pöksyiltä vai miltä...
Perus trikoopaidankin väsäsin. Molemmat on kuvattu takaa, koska edessäpäin on vielä vähemmän näkemistä.



Vanha koneeni veteli vahvasti viimeisiään ja tänään ihanainen mieheni laittoi minulle uuden kuntoon. Tai siis tämäkään mikään uusi ole, mutta niin paljon sukkelempi vaikuttaa silti olevan kuin entinen rousku.

Käyttis on minulle uusi tuttavuus joten vähän hakee vielä meidän yhteistyö, mutta eiköhän me toisiimme tutustuta. Ensimmäistä kertaa ainakin kohtasin ongelman kuvan kääntämisen kanssa ja siksi tuo itseppäinen paita makaa tuossa kyljellään.

Jotain muutakin ompelusta olisi vielä melkein valmiina, mutta kuminauha pääsi loppumaan, joten huomenna on pistäydyttävä paikallisessa kangaskaupassa. Silmät kiinni suoraan kuminauhahyllylle ja nopeasti kassan kautta ulos, koska yksi kangastilaus saattoi tuossa päivänä eräänä napsahtaa taas maailmalle...

Minun versioni

Monissa blogeissa on nähty toinen toistaan ihanempia versioita Ottobren kolmen konstin mekosta.

Minun versioni on tässä (kankaat Hawthorne Threads ja Iinu), nauhan korvasin kuminauhalla, on mielestäni näin käytännöllisempi.




Synttärit tuli vietettyä ja olkkarin pöydän on vallannut taas koneeni....eiköhän jotain muutakin siis saada aikaiseksi lähiaikoina.

Tämän vuotinen sankari oli mahdoton kuvattava, hän halusi vain irvistellä, pyllistellä, virnuilla ja mulkoilla. Tässä ollaan kuitenkin tosi toimissa...hello kitty kakun viikset vaan pöllyää, kun kynttilä yritetään saada sammuksiin. Vieressä vahtii serkkutyttö.

Jotain valmistakin välillä

Eetukan lähestyvät synttärit ja muu haaveilu on vieneet viimeaikoina ompeluaikaa ja intoa. Ompelukurssikin loppui eli kaikesta on selvittävä omin avuin.

Sain kuitenkin kasaan Aapen sammarit. Tuli ehkä hitusen liian pitkät, käyttö siirtynee siis tulevaisuuteen, toivon näiden sopivan elo-syyskuussa. Silloinhan on loistavat sammarikelitkin...



Nyt pitää sitten vielä raivata nuo koneetkin pois olkkarin ruokapöydästä muutamaksi päiväksi, jotta synttärivieraat pääsee kahville eli uutta ei nähdä hetkeen. Jatkan siis haaveilua.

Uuuh mitä kankaita

Välillä se lähes lentää...

...mutta onneksi hetkeksi saattaa jo rauhoittuakkin.

On se silti vähän liian vilkas minun makuuni :)

Niin ja siis kankaita putkahti postilaatikkoon (taas).
Tilailin elämäni eka kertaa mitään Usasta, mutta en taatusti viimeistä. Nämä on ihania!!!

Saapuivat suoraan postilaatikkoon ja oletan, että eivät siis jääneet tulliin.
Ostosten summa oli niukasti alle 45 € joten ei näistä ymmärtääkseni edes olisi tarvinut maksaa alveja ja tulleja (korjatkaa jos olen väärässä!!!).

Takkeja suunnittelin lapsille, elukoista Aapelle ja siileistä Eetukalle, joustofrotee- tai trikoovuorella. Mansikkakankaasta tulee varmaankin kesähepeniä...

tää on niin tätä

Juuri kun alan selvitä JÄRKYTTÄVÄN kivuliaasta korvakäytävän tulehduksesta herään aamulla selvästi flunssaisena!!! Ja minun ei pitänyt enään tällä vuosipuoliskolla sairastaa.

Ompelukurssia on jäljellä enään yksi kerta ja Aapelle valmistumassa olevat sammarihaalarit vasta puoliksi leikattu, pakko kai osata tehdä ne kotona loppuun.

Jyskyttävän korvan takia en ole juuri ommellut, mutta pistetään tähän kuvaksi vaikka kesälätsä harjoitukseni. Juuh, ei ne ihan ole sitä luokkaa mitä eräissä ihanaakin ihanemmissa blogeissa syntyy taitavien käsityöläisten käsistä, mutta minä jatkan harjoituksia...kyllä ne lapset kesällä vielä äidin tekemissä lätsissä kulkee!

Näin se viikon ompelemattomuus sitten purkautui

Vietän täällä vapaapäivää. Muu perhe lähti mummilaan, kun eivät reiluun viikkoon ole nähneet mummia ja ukkia. Normaalisti nähdään pari kertaa viikossa, tuota matkaa kun ei ole kuin 6 kilometriä. No tämä siis mahdollistaa nämä minun vapaani :)

Ompelemaan siis ryntäsin heti kun ovi sulkeutui. Hameen tein ensin...helppoa, nopeaa ja jämäpaloista. Tuli ehkä turhan pitkä, no sovitus sitten kertoo tuleeko Eetukan käyttöön vai yhtä kokoa pidemmälle tytölle.

Sitten tein Aapelle polvihousut, mutta tuliko niistä nyt ihan liian tyttömäiset? Pelastaisiko henkselit mitään? Pitäisitkö sinä näitä vajaa 2 vuotiaalla pojalla? Pitää päättää näidenkin kohtalo sovituksen jälkeen.

Kotiin on aina niin ihana palata

Me mökkeilimme viikon. Sillä välin oli lumet kadonneet kotipihalta. Reissussa oli mukavaa, mutta omaa kotia ei voita mikään, kyllä se vaan niin on.

me ulkoiltiin, leikkien...

ja kävellen

Josta tulikin mieleeni, että kuinka paljon teidän 4-5 vuotiaat kävelee???
Siis kuinka pitkiä matkoja, ilman armotonta nurinaa ja narinaa että he eivät jaksa enää askeltakaan???
Koska aihe kiinnostaa voitte arvata, että meillä kyllä kävellään, mutta kyllä se hermoja riipii se natkutus, että "ei jaksa", "sä et odota" ja "ei noin kovaa".

Eetukalla on kyllä muutenkin nyt menossa jokin ihmeen narina kausi. Hän on aina ollut ns. kiltti lapsi ja "helppokin", voin myöntää (nyt aapen äitinä tiedän mitä helpon vastakohta tarkoittaa!!!). Viime aikoina me ollaan matsattu mahdottomasti. Neiti huutaa asiansa ja hermostuu jos häntä ei noteerata millisekunnissa. Toivottavasti kyseessä on ohimenevä ärripurri ajanjakso, jonka tarkoitus on vaan kasvattaa lapsestani himpun verran taas kypsempi, tasapainoinen ja fiksu tai jotain...

Huomenna pääsen ompelemaankin taas oikein kunnolla, kun lapset ja miku lähtee päiväksi mummilaan. Viime yönä luin oikein urakalla blogeja, jotten jää mistään tärkeästä paitsi. Elämä normalisoituu.

Ihan mielettömän hyvä arvontakin olisi taas meneillään, tällä kertaa PimPamilla.